Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Tue, 06 Mar 2018 17:09:03 +0200 fi Vapaavuori haastamassa Orpoa sote aseenaan? http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251859-vapaavuori-haastamassa-orpoa-sote-aseenaan <p>Suomen politiikassa on lähiaikoina ollut Paavo Väyrysen puoluekuvioiden lisäksi pinnalla kokoomuksesta kuuluneet soraäänet Sipilän hallituksen sote- ja maakuntauudistusta vastaan, mikä on johtanut, että hallituksen niukan eduskuntaenemmistön takia uudistusten läpimeno on eduskunnassa vaarassa.</p><p>Kokoomuksen markkinaliberaaliasiipeä edustava Elina Lepomäki aloitti tyrmäämällä rajusti hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen ja antamalla ymmärtää että äänestää uudistuksia vastaan eduskunnassa. Kokoomuslaisista kansanedustajista myös Hjallis Harkimo ja Susanna Koski ovat olleet hyvin kriittisiä uudistusta kohtaan, mutta eivät ole julkisuudessa sanoneet äänestävänsä uudistusta vastaan, ainakaan vielä.</p><p>Koska Sipilän hallituksella on eduskunnassa 105 kansanedustajaa ja koko oppositio on tiukasti uudistusta vastaan, niin sote- ja maakuntauudistuksen läpimeno eduskunnassa ei ole sellainen läpihuutojuttu, mitä Suomen poliittisessa kulttuurissa enemmistöhallitusten aikana on totuttu.</p><p>Julkisuudessa on paljon spekuloitu, mikä oli&nbsp;<strong><a href="http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251516-sote-esitys-ei-tayta-sille-asetettuja-tavoitteita">Lepomäen ulostulon</a>&nbsp;</strong>motiivi. Lepomäki perustelee vastustustaan uudistukselle sen verran perusteellisesti, että on syytä uskoa, että espoolainen Lepomäki ei oikeasti usko uudistukseen ja pitää maakuntauudistusta oikeasti haitallisena, kuten moni muu kokoomuslainen pääkaupunkiseudulta.</p><p>Suomessa on kuitenkin hyvin harvinaista, että hallituspuolueen kansanedustaja äänestää hallituksen esitystä vastaan, varsinkin sote- ja maakuntauudistuksen kaltaista hallituksen päähanketta vastaan, varsinkin kun hallituksella on niukka enemmistö ja jokainen ääni on arvokas. Siksi on syytä pohtia, onko taustalla suurempia poliittisia kuvioita.</p><p>Lepomäen ulostulo sai nuivan vastaanoton suurelta osaa kokoomuksen eduskuntaryhmää sekä hallituskumppaneilta. Näkyvin Lepomäkeä puolustanut kokoomushahmo olikin Helsingin pormestari Jan Vapaavuori, joka tyrmäsi sote- ja erityisesti maakuntauudistuksen hyvin rajusti.</p><p>Helsingin pormestarina Vapaavuori on viran puolesta kriittinen sote- ja maakuntauudistusta kohtaan, koska se veisi sotevaltaa pois Helsingin kaupungilta ja olisi Helsingille taloudellisesti epäedullinen kaupungille.</p><p>Tänään Vapaavuori jatkoi&nbsp;<strong><a href="http://vapaavuori.net/kolmen-isannan-lojaliteettiloukussa/">julkaisemalla blogin</a></strong>, jossa haukkuu uudistuksen, mutta ei tyydy tähän.&nbsp;</p><p>Otteita Vapaavuoren blogista:</p><p><em>&quot;Hieman yleistäen ja kärjistäen puoluekonttoreiden intressi on mahdollisimman laaja ja raskas byrokratiakoneisto. Tällä tavalla ne saavat mahdollisimman monelle maakuntavaaliehdokkaalle jonkun kokouspalkkioita tuottavan luottamuselimen ja pystyvät motivoimaan muitakin kuin kärkiehdokkaita vaaleihin. Samalla puolueiden puolueverotienestit maksimoituvat. Maakuntien oma etu sen sijaan voisi olla suppeampi ja tehokkaampi rakenne ottaen huomioon se, ettei niille ole tulossa yleistä toimialaa, ja että näin ainakin alkuvaiheessa vältettäisiin massiivisen lisäkustannuksia aiheuttavan monimutkaisen koneiston luominen.</em></p><p><em>Sinänsä on jännittävää, että samainen hallitus, joka alkutaipaleellaan hankki suosiota puhumalla poliittisista virkanimityksistä luopumisesta, byrokratian keventämisestä sekä ministerien ja avustajien määrän vähentämisestä, on luomassa maahan ennenäkemättömän poliittisten virkanimitysten kerrostuman ja politrukkirälssin vyöryn.&quot;</em></p><p><em>&quot;Kaikki edellä sanottu on tietty kuitenkin pelkkää akateemista pohdiskelua. Maakuntauudistushan kaatuu vielä kevään aikana, eikä maakuntavaaleja koskaan järjestetä!&quot;</em></p><p>Vapaavuori ei mainitse kokoomusta nimeltä, mutta kokoomus on ollut Sipilän hallituksen yksi pääpuolue, joten tämä on kovaa arvostelua Vapaavuoren omaa puoluetta tai ainakin sen johtoa kohtaan. Vapaavuori on hyvin varma myös maakuntauudistuksen kaatumisesta.</p><p>Kokoomus järjestää Turussa 8.-10.06.2018 puoluekokouksen, jossa puheenjohtaja Petteri Orpon tehtävä on katkolla. Toistaiseksi hänelle ei ole ilmoittautunut vastaehdokkaita, mutta Vapaavuoren toiminta selittyisi, jos hänellä olisi käynnissä puheenjohtajakampanja.&nbsp;</p><p>Hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen hyväksyminen on aikataulutettu eduskunnassa myös kesäkuulle, tarkempaa päivämäärää ei ole toistaiseksi tiedossa. Voi käydä niin, että näemme kevään aikana kokoomuksen ja hallituksen sisäinen draaman, jossa kamppaillaan samalla sotesta, maakunnista ja kokoomuksen puheejohtajuudesta.</p><p>Seuraavanlainen skenaario voi olla Vapaavuorella päässään:</p><p>Vapaavuori aloittaa yhdessä Lepomäen ja muutaman muun kokoomuslaisen kansanedustajan kanssa sote- ja maakuntauudistuksen keikuttamisen julkisuudessa, mikä saa Sipilän ja erityisesti Orpon näyttämään heikoilta. Kun painetta on tullut tarpeeksi, niin Vapaavuori ilmoittaa tavoittelevansa kokoomuksen puheenjohtajuutta ja kaatavansa sote- ja maakuntauudistuksen voittaessaan. Kokoomuksen kannatus keskittyy isoihin kaupunkeihin, jotka olisivat maakuntauudistuksen häviäjiä, joten Vapaavuorella on hyvät mahdollisuudet saada paljon tukea kokoomuksen kentältä.</p><p>Tässä vaiheessa uudistus voi jo kaatua, jos Vapaavuoren taakse ilmoittautuu yli viisi kokoomuksen kansanedustajaa, jotka samalla sanovat äänestävänsä sote- ja maakuntauudistusta vastaan. Tällöin Sipilän hallitus voi kaatua ja kokoomuksen puoluekokoukseen mennessä Orpo joutuisi tavoittelemaan jatkokautta kaatuneen hallituksen raunioissa.</p><p>Sote- ja maakuntauudistus ja Sipilän hallitus voi kestää kokoomuksen puoluekokoukseen asti, mutta jos Vapaavuori siellä voittaa, niin se on sote- ja maakuntauudistuksen loppu ja aika varmasti myös Sipilän hallituksen. Eduskunnassa ei oletettavasti ole haluja muodostaa uutta hallitusta vaalikauden lopun ajaksi, joten edessä olisi loppukesästä hajotusvaalit, joihin Vapaavuoro johtaisi kokoomuksen sen pääministeriehdokkaana.</p><p>Tämä on hurja skenaario, eikä Vapaavuori ole toistaiseksi suoraan ilmaissut tavoittelevansa kokoomuksen puheenjohtajuutta. Mutta politiikassa moni asia on mahdollinen, joten asia on vähintään spekulaation arvoinen. Vapaavuori pyrki kokoomuksen johtoon jo 2014, mutta hävisi silloin hieman yllättäen Stubbille. Nyt voisi olla revanssin paikka. Vapaavuori on suosittu kansan keskuudessa, kuten kuntavaalit 2017 todisti, miksi ei muuttaisi suosiotaan pääministerin hillotolpaksi?</p><p>&nbsp;</p> Suomen politiikassa on lähiaikoina ollut Paavo Väyrysen puoluekuvioiden lisäksi pinnalla kokoomuksesta kuuluneet soraäänet Sipilän hallituksen sote- ja maakuntauudistusta vastaan, mikä on johtanut, että hallituksen niukan eduskuntaenemmistön takia uudistusten läpimeno on eduskunnassa vaarassa.

Kokoomuksen markkinaliberaaliasiipeä edustava Elina Lepomäki aloitti tyrmäämällä rajusti hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen ja antamalla ymmärtää että äänestää uudistuksia vastaan eduskunnassa. Kokoomuslaisista kansanedustajista myös Hjallis Harkimo ja Susanna Koski ovat olleet hyvin kriittisiä uudistusta kohtaan, mutta eivät ole julkisuudessa sanoneet äänestävänsä uudistusta vastaan, ainakaan vielä.

Koska Sipilän hallituksella on eduskunnassa 105 kansanedustajaa ja koko oppositio on tiukasti uudistusta vastaan, niin sote- ja maakuntauudistuksen läpimeno eduskunnassa ei ole sellainen läpihuutojuttu, mitä Suomen poliittisessa kulttuurissa enemmistöhallitusten aikana on totuttu.

Julkisuudessa on paljon spekuloitu, mikä oli Lepomäen ulostulon motiivi. Lepomäki perustelee vastustustaan uudistukselle sen verran perusteellisesti, että on syytä uskoa, että espoolainen Lepomäki ei oikeasti usko uudistukseen ja pitää maakuntauudistusta oikeasti haitallisena, kuten moni muu kokoomuslainen pääkaupunkiseudulta.

Suomessa on kuitenkin hyvin harvinaista, että hallituspuolueen kansanedustaja äänestää hallituksen esitystä vastaan, varsinkin sote- ja maakuntauudistuksen kaltaista hallituksen päähanketta vastaan, varsinkin kun hallituksella on niukka enemmistö ja jokainen ääni on arvokas. Siksi on syytä pohtia, onko taustalla suurempia poliittisia kuvioita.

Lepomäen ulostulo sai nuivan vastaanoton suurelta osaa kokoomuksen eduskuntaryhmää sekä hallituskumppaneilta. Näkyvin Lepomäkeä puolustanut kokoomushahmo olikin Helsingin pormestari Jan Vapaavuori, joka tyrmäsi sote- ja erityisesti maakuntauudistuksen hyvin rajusti.

Helsingin pormestarina Vapaavuori on viran puolesta kriittinen sote- ja maakuntauudistusta kohtaan, koska se veisi sotevaltaa pois Helsingin kaupungilta ja olisi Helsingille taloudellisesti epäedullinen kaupungille.

Tänään Vapaavuori jatkoi julkaisemalla blogin, jossa haukkuu uudistuksen, mutta ei tyydy tähän. 

Otteita Vapaavuoren blogista:

"Hieman yleistäen ja kärjistäen puoluekonttoreiden intressi on mahdollisimman laaja ja raskas byrokratiakoneisto. Tällä tavalla ne saavat mahdollisimman monelle maakuntavaaliehdokkaalle jonkun kokouspalkkioita tuottavan luottamuselimen ja pystyvät motivoimaan muitakin kuin kärkiehdokkaita vaaleihin. Samalla puolueiden puolueverotienestit maksimoituvat. Maakuntien oma etu sen sijaan voisi olla suppeampi ja tehokkaampi rakenne ottaen huomioon se, ettei niille ole tulossa yleistä toimialaa, ja että näin ainakin alkuvaiheessa vältettäisiin massiivisen lisäkustannuksia aiheuttavan monimutkaisen koneiston luominen.

Sinänsä on jännittävää, että samainen hallitus, joka alkutaipaleellaan hankki suosiota puhumalla poliittisista virkanimityksistä luopumisesta, byrokratian keventämisestä sekä ministerien ja avustajien määrän vähentämisestä, on luomassa maahan ennenäkemättömän poliittisten virkanimitysten kerrostuman ja politrukkirälssin vyöryn."

"Kaikki edellä sanottu on tietty kuitenkin pelkkää akateemista pohdiskelua. Maakuntauudistushan kaatuu vielä kevään aikana, eikä maakuntavaaleja koskaan järjestetä!"

Vapaavuori ei mainitse kokoomusta nimeltä, mutta kokoomus on ollut Sipilän hallituksen yksi pääpuolue, joten tämä on kovaa arvostelua Vapaavuoren omaa puoluetta tai ainakin sen johtoa kohtaan. Vapaavuori on hyvin varma myös maakuntauudistuksen kaatumisesta.

Kokoomus järjestää Turussa 8.-10.06.2018 puoluekokouksen, jossa puheenjohtaja Petteri Orpon tehtävä on katkolla. Toistaiseksi hänelle ei ole ilmoittautunut vastaehdokkaita, mutta Vapaavuoren toiminta selittyisi, jos hänellä olisi käynnissä puheenjohtajakampanja. 

Hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen hyväksyminen on aikataulutettu eduskunnassa myös kesäkuulle, tarkempaa päivämäärää ei ole toistaiseksi tiedossa. Voi käydä niin, että näemme kevään aikana kokoomuksen ja hallituksen sisäinen draaman, jossa kamppaillaan samalla sotesta, maakunnista ja kokoomuksen puheejohtajuudesta.

Seuraavanlainen skenaario voi olla Vapaavuorella päässään:

Vapaavuori aloittaa yhdessä Lepomäen ja muutaman muun kokoomuslaisen kansanedustajan kanssa sote- ja maakuntauudistuksen keikuttamisen julkisuudessa, mikä saa Sipilän ja erityisesti Orpon näyttämään heikoilta. Kun painetta on tullut tarpeeksi, niin Vapaavuori ilmoittaa tavoittelevansa kokoomuksen puheenjohtajuutta ja kaatavansa sote- ja maakuntauudistuksen voittaessaan. Kokoomuksen kannatus keskittyy isoihin kaupunkeihin, jotka olisivat maakuntauudistuksen häviäjiä, joten Vapaavuorella on hyvät mahdollisuudet saada paljon tukea kokoomuksen kentältä.

Tässä vaiheessa uudistus voi jo kaatua, jos Vapaavuoren taakse ilmoittautuu yli viisi kokoomuksen kansanedustajaa, jotka samalla sanovat äänestävänsä sote- ja maakuntauudistusta vastaan. Tällöin Sipilän hallitus voi kaatua ja kokoomuksen puoluekokoukseen mennessä Orpo joutuisi tavoittelemaan jatkokautta kaatuneen hallituksen raunioissa.

Sote- ja maakuntauudistus ja Sipilän hallitus voi kestää kokoomuksen puoluekokoukseen asti, mutta jos Vapaavuori siellä voittaa, niin se on sote- ja maakuntauudistuksen loppu ja aika varmasti myös Sipilän hallituksen. Eduskunnassa ei oletettavasti ole haluja muodostaa uutta hallitusta vaalikauden lopun ajaksi, joten edessä olisi loppukesästä hajotusvaalit, joihin Vapaavuoro johtaisi kokoomuksen sen pääministeriehdokkaana.

Tämä on hurja skenaario, eikä Vapaavuori ole toistaiseksi suoraan ilmaissut tavoittelevansa kokoomuksen puheenjohtajuutta. Mutta politiikassa moni asia on mahdollinen, joten asia on vähintään spekulaation arvoinen. Vapaavuori pyrki kokoomuksen johtoon jo 2014, mutta hävisi silloin hieman yllättäen Stubbille. Nyt voisi olla revanssin paikka. Vapaavuori on suosittu kansan keskuudessa, kuten kuntavaalit 2017 todisti, miksi ei muuttaisi suosiotaan pääministerin hillotolpaksi?

 

]]>
13 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251859-vapaavuori-haastamassa-orpoa-sote-aseenaan#comments Kotimaa Jan Vapaavuori Kokoomus Maakunta- ja soteuudistus Petteri Orpo Tue, 06 Mar 2018 15:09:03 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251859-vapaavuori-haastamassa-orpoa-sote-aseenaan
Lepomäen sotepurkauksesta http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251533-lepomaen-sotepurkauksesta <p>Kokoomuksen kansanedustaja Lepomäen ulostulo, jossa hän haukkui hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen on kiinnostava. Sen voi helposti leimata Kokoomuksen taktiikkana ajaa kahdella rattailla, kuten maahanmuuttopolitiikassa, mutta jos Lepomäki oikeasti äänestäisi uudistusta vastaan eduskunnassa, niin silloin uudistus voisi mahdollisesti kaatua, mikä tietenkin olisi hyvä.</p><p>Hallituksella kun on niukka enemmistö 105 edustajan eduskunnassa ja oppositio uudistusta vastaan. Hjallis Harkimo voisi olla toinen kokoomusedustaja joka olisi valmis kapinaan. Hirveästi en usko ryhmäkurista lipeämistä tapahtuvan. Kokoomuksen puoluekoneistolla on sen verran harjausvoimaa, että kapinoitsioiden poliittinen ura voi olla lopussa. Siksi Lepomäen ja Harkimon on helpompi olla uudistusta vastaan, koska heillä on elämää politiikan ulkopuolella.</p><p>Ei kannata kuitenkaan unohtaa, että suosittu kokoomusvaikuttaja, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on myös tiukasti uudistuksia vastaan, joten tässä voi olla myös edessä kokkareiden sisäinen valtataistelu. Mahdollista on, että jos joku sinisten edustaja haluaa olla oppositiopuolueen listoilla ehdoilla seuraavissa vaaleissa, loikka olisi paras ajoittaa ennen soteuudistusäänestystä eduskunnassa.</p><p>Kokoomuksella on hyvä taito suosion kannalta antaa edustajiensa esittää vastakkaisia näkemyksistä asioista, mutta Lepomäen purkaus kokoomuksen ja hallituksen kärkihanketta kohtaan oli niin raju, että se vahingoittaa uudistusta ajajien uskottavuutta aidosti.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomuksen kansanedustaja Lepomäen ulostulo, jossa hän haukkui hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen on kiinnostava. Sen voi helposti leimata Kokoomuksen taktiikkana ajaa kahdella rattailla, kuten maahanmuuttopolitiikassa, mutta jos Lepomäki oikeasti äänestäisi uudistusta vastaan eduskunnassa, niin silloin uudistus voisi mahdollisesti kaatua, mikä tietenkin olisi hyvä.

Hallituksella kun on niukka enemmistö 105 edustajan eduskunnassa ja oppositio uudistusta vastaan. Hjallis Harkimo voisi olla toinen kokoomusedustaja joka olisi valmis kapinaan. Hirveästi en usko ryhmäkurista lipeämistä tapahtuvan. Kokoomuksen puoluekoneistolla on sen verran harjausvoimaa, että kapinoitsioiden poliittinen ura voi olla lopussa. Siksi Lepomäen ja Harkimon on helpompi olla uudistusta vastaan, koska heillä on elämää politiikan ulkopuolella.

Ei kannata kuitenkaan unohtaa, että suosittu kokoomusvaikuttaja, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on myös tiukasti uudistuksia vastaan, joten tässä voi olla myös edessä kokkareiden sisäinen valtataistelu. Mahdollista on, että jos joku sinisten edustaja haluaa olla oppositiopuolueen listoilla ehdoilla seuraavissa vaaleissa, loikka olisi paras ajoittaa ennen soteuudistusäänestystä eduskunnassa.

Kokoomuksella on hyvä taito suosion kannalta antaa edustajiensa esittää vastakkaisia näkemyksistä asioista, mutta Lepomäen purkaus kokoomuksen ja hallituksen kärkihanketta kohtaan oli niin raju, että se vahingoittaa uudistusta ajajien uskottavuutta aidosti.

 

]]>
5 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251533-lepomaen-sotepurkauksesta#comments Elina Lepomäki Juha Sipilän hallitus Maakunta- ja soteuudistus Wed, 28 Feb 2018 17:54:55 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251533-lepomaen-sotepurkauksesta
Hallituskriisi tiivistettynä: http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238393-hallituskriisi-tiivistettyna <p>Hallituskriisi tiivistettynä:</p><p>&nbsp;</p><p>Ennen perussuomalaisten puoluekokousta:</p><p>&nbsp;</p><p>Sipilä: Hallitusohjelmaa ei neuvotella uudelleen perussuomalaisten puheenjohtajan vaihtumisen takia.</p><p>&nbsp;</p><p>Halla-aho: En vaadi hallitusohjelman uudelleenneuvottelemista. Jo sovitun toteuttaminen riittää.</p><p>&nbsp;</p><p>Halla-aho valitaan puoluekokouksessa perussuomalaisten puheenjohtajaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Halla-aho: Perussuomalaiset on valmis jatkamaan hallituksessa noudattaen hallitusohjelmaa, kunhan sovitussa pidetään kiinni.</p><p>&nbsp;</p><p>Sipilä: Hallitusohjelman ja jo sovitun noudattaminen ei käy. Hajotan johtamani hallituksen ja neuvottelen uuden hallitusohjelman KD:n ja RKP:n kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituskriisi tiivistettynä:

 

Ennen perussuomalaisten puoluekokousta:

 

Sipilä: Hallitusohjelmaa ei neuvotella uudelleen perussuomalaisten puheenjohtajan vaihtumisen takia.

 

Halla-aho: En vaadi hallitusohjelman uudelleenneuvottelemista. Jo sovitun toteuttaminen riittää.

 

Halla-aho valitaan puoluekokouksessa perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

 

Halla-aho: Perussuomalaiset on valmis jatkamaan hallituksessa noudattaen hallitusohjelmaa, kunhan sovitussa pidetään kiinni.

 

Sipilä: Hallitusohjelman ja jo sovitun noudattaminen ei käy. Hajotan johtamani hallituksen ja neuvottelen uuden hallitusohjelman KD:n ja RKP:n kanssa.

]]>
10 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238393-hallituskriisi-tiivistettyna#comments Hallituskriisi Juha Sipilä Juha Sipilän hallitus Jussi Halla-aho Perussuomalaiset Mon, 12 Jun 2017 13:48:36 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238393-hallituskriisi-tiivistettyna
Pika-analyysi brittivaaleista http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238161-pika-analyysi-brittivaaleista <p>Theresa Mayn johtamat konservatiivit menettivät eilen käydyissä vaaleissa enemmistönsä parlamentissa, mutta pysyivät selvästi suurimpana puolueena ja Pohjois-Irlannin unionistien tuella pysynevät vallankahvassa. Joissakin toisissa olosuhteissa Mayn voitaisiin katsoneen saavuttaneen torjuntavoiton, mutta koska May itse määräsi ennenaikaiset vaalit murskavoiton toivossa, niin häntä pidetään epäonnistujana enemmistön menetyksen takia. Huonon vaalikampanjan tehneen Mayn asema on tukala ja todennäköisesti hän jättää pääministerin tehtävän. Ulkoministeri Boris Johnson on suurin ennakkosuosikki pääministeriksi, mutta läpihuutojuttu hänen voitto seuraajakisassa ei ole.</p><p>Laitavasemmistolainen Jeremy Corbyn johti työväenpuolueen yllättävän hyvään tulokseen ja kasvatti puolueen parlamenttipaikkojen määrää. Kuitenkin vaalitulos oli selkeä tappio työväenpuolueelle. Britannia on kaksipuoluejärjestelmä ja työväenpuolue on toinen pääpuolue, jolloin sen tavoite on vaaleissa aina pääministeripuolueeksi. Tämän vaalituloksen perusteella se ei onnistu. Corbyn kuitenkin jatkanee puolueensa johdossa.</p><p>Skotlannissa maan itsenäisyyttä ajava Skotlannin kansallispuolue SNP menetti useita paikkoja konservatiiveille ja työväenpuolueelle. Tulos voidaan tulkita pienoiseksi epäluottamuslauseeksi SNP:n johtamalle aluehallitukselle. Tulos myös vähentää selvästi paineita uuden itsenäisyysäänestyksen järjestämiseen.</p><p>Vaalituloksen tarkkoja vaikutuksia pian alkaviin brexit-neuvotteluihin on vielä vaikea arvioida, mutta koska konservatiivit jatkanevat hallituspuolueena, radikaalia käänteitä ei liene luvassa. Brexit toteutuu kyllä.</p><p><a href="http://www.bbc.com/news/election/2017/results"><strong>Vaalien tulokset BBC:n sivuilla.</strong></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Theresa Mayn johtamat konservatiivit menettivät eilen käydyissä vaaleissa enemmistönsä parlamentissa, mutta pysyivät selvästi suurimpana puolueena ja Pohjois-Irlannin unionistien tuella pysynevät vallankahvassa. Joissakin toisissa olosuhteissa Mayn voitaisiin katsoneen saavuttaneen torjuntavoiton, mutta koska May itse määräsi ennenaikaiset vaalit murskavoiton toivossa, niin häntä pidetään epäonnistujana enemmistön menetyksen takia. Huonon vaalikampanjan tehneen Mayn asema on tukala ja todennäköisesti hän jättää pääministerin tehtävän. Ulkoministeri Boris Johnson on suurin ennakkosuosikki pääministeriksi, mutta läpihuutojuttu hänen voitto seuraajakisassa ei ole.

Laitavasemmistolainen Jeremy Corbyn johti työväenpuolueen yllättävän hyvään tulokseen ja kasvatti puolueen parlamenttipaikkojen määrää. Kuitenkin vaalitulos oli selkeä tappio työväenpuolueelle. Britannia on kaksipuoluejärjestelmä ja työväenpuolue on toinen pääpuolue, jolloin sen tavoite on vaaleissa aina pääministeripuolueeksi. Tämän vaalituloksen perusteella se ei onnistu. Corbyn kuitenkin jatkanee puolueensa johdossa.

Skotlannissa maan itsenäisyyttä ajava Skotlannin kansallispuolue SNP menetti useita paikkoja konservatiiveille ja työväenpuolueelle. Tulos voidaan tulkita pienoiseksi epäluottamuslauseeksi SNP:n johtamalle aluehallitukselle. Tulos myös vähentää selvästi paineita uuden itsenäisyysäänestyksen järjestämiseen.

Vaalituloksen tarkkoja vaikutuksia pian alkaviin brexit-neuvotteluihin on vielä vaikea arvioida, mutta koska konservatiivit jatkanevat hallituspuolueena, radikaalia käänteitä ei liene luvassa. Brexit toteutuu kyllä.

Vaalien tulokset BBC:n sivuilla.

]]>
5 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238161-pika-analyysi-brittivaaleista#comments Boris Johnson Brexit Iso-Britannia Jeremy Corbyn Theresa May Fri, 09 Jun 2017 03:57:04 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238161-pika-analyysi-brittivaaleista
Feministit pahoittivat mielensä Vain elämää -sarjasta http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236874-femistit-pahoittivat-mielensa-vain-elamaa-sarjasta <p>Nykyisen kulttuurimme ominaispiirre on mielensä pahoittaminen toisten puolesta ja tänään se on tapahtunut Nelosen Vain elämää -sarjan yhteydessä.</p><p>Kohu nousi, kun musiikkilehti Rumban toimittaja nosti kirjoituksessaan räppääjä Nikke Ankaran käytöksen ja sanomiset laulaja Petra Garganoa kohtaan Vain Elämää -ohjelman kuvauksissa.<a href="http://www.iltalehti.fi/viihde/201705112200131696_vi.shtml">&nbsp;<strong>Iltalehden juttu aiheesta</strong></a></p><p>Feministiset vaikuttajat haistoivat veren ja alkoivat sosiaalisessa mediassa joukolla paheksumaan räppääjä Nikke Ankaran käytöstä ja syyttivät häntä seksuaalisesta ahdistelusta ja ohjelman tuotantotiimiä kyseisen käytöksen hyväksymisestä. (Reaktioita linkittämässäni Iltalehden uutisessa).</p><p>Esimerkkinä mainittakoon Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo, joka <a href="https://twitter.com/MariaOhisalo/status/862598550215118848?ref_src=twsrc%5Etfw&amp;ref_url=http%3A%2F%2Fwww.iltalehti.fi%2Fviihde%2F201705112200131696_vi.shtml"><strong>twiittasi näin</strong></a>: &quot;&quot;Kärki märkänä&quot; &amp; muuta kuraa. Seksuaalista häirintää koko kansalle #vainelämää&#39;ssä.Olisko aika puuttua?&quot;</p><p>Ehkä Nikke&nbsp;Ankaran kommentointi ja käytös eivät sovi koko perheen ohjelmaan, mutta seksuaaliseksi häirinnäksi niitä ei voi tulkita. Varsinkin kun &quot;häirinnän&quot; kohde Petra&nbsp;<a href="http://www.iltalehti.fi/viihde/201705112200132341_vi.shtml"><strong>ilmoitti</strong></a><strong><a href="http://www.iltalehti.fi/viihde/201705112200132341_vi.shtml">,</a>&nbsp;</strong>että Nikke Ankaran käytös ei häntä häirinnyt ja olisi osannut käskeä Ankaraa itse lopettamaan, jos olisi kokenut käytöksen olleen häiritsevää.</p><p>Pikkukohu yhden viihdeohjelman ympärillä on sinänsä merkityksetön, mutta se paljastaa, miten feministit haluavat käyttää valtaa julkisessa keskustelussa.&nbsp;</p><p>Ensinnäkin feministit haluavat mielensäpahoittamalla nostaa itsensä asemaan, jossa he voisivat sensuroida tv-ohjelmien sisältöä, jos se ei sovi heidän ideologiaansa. Tässä tapauksessa siis Nelonen tekee väärin, kun se luo hyväksyntää seksuaaliselle häirinnälle näyttämällä Ankaran toimintaa. Jossain märin huvittavaa, että nykyaikana feministit ovat ottaneet uskovaisilta roolin vahtia, mikä on liian siveetöntä esitettäväksi televisiossa.</p><p>Toiseksi tapaus kertoo, miten feministit haluavat luoda uhreja, joiden puolelle he sitten asettuvat. Tässä tapauksessa feministit loivat asetelman, jossa paha valkoinen mies, Nikke Ankara, häiriköi puolustuskyvytöntä naista Petraa ja patriarkaalinen ja kapitalistinen tuotantotiimi kuvasi kaiken ja lähettää sen kansakunnalle parhaaseen katseluaikaan. Ongelmallista tässä on, että Petra ei ollut uhri, vaan tasaveroinen toimija, joka hyväksyi Nikke&nbsp;Ankaran käytöksen suhteellisen viattomana leikinlaskua ja olisi halutessaan puuttunut siihen huomauttamalla asiasta Nikke&nbsp;Ankaralle.</p><p>Mielenkiintoista onkin, että vaikka feministit korostavat koko ajan naisten voimaannuttamista, he olivat ensimmäisenä tekemässä kokeneesta aikuisesta naisesta Petrasta uhria. Aika sovinistista.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykyisen kulttuurimme ominaispiirre on mielensä pahoittaminen toisten puolesta ja tänään se on tapahtunut Nelosen Vain elämää -sarjan yhteydessä.

Kohu nousi, kun musiikkilehti Rumban toimittaja nosti kirjoituksessaan räppääjä Nikke Ankaran käytöksen ja sanomiset laulaja Petra Garganoa kohtaan Vain Elämää -ohjelman kuvauksissa. Iltalehden juttu aiheesta

Feministiset vaikuttajat haistoivat veren ja alkoivat sosiaalisessa mediassa joukolla paheksumaan räppääjä Nikke Ankaran käytöstä ja syyttivät häntä seksuaalisesta ahdistelusta ja ohjelman tuotantotiimiä kyseisen käytöksen hyväksymisestä. (Reaktioita linkittämässäni Iltalehden uutisessa).

Esimerkkinä mainittakoon Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo, joka twiittasi näin: ""Kärki märkänä" & muuta kuraa. Seksuaalista häirintää koko kansalle #vainelämää'ssä.Olisko aika puuttua?"

Ehkä Nikke Ankaran kommentointi ja käytös eivät sovi koko perheen ohjelmaan, mutta seksuaaliseksi häirinnäksi niitä ei voi tulkita. Varsinkin kun "häirinnän" kohde Petra ilmoitti, että Nikke Ankaran käytös ei häntä häirinnyt ja olisi osannut käskeä Ankaraa itse lopettamaan, jos olisi kokenut käytöksen olleen häiritsevää.

Pikkukohu yhden viihdeohjelman ympärillä on sinänsä merkityksetön, mutta se paljastaa, miten feministit haluavat käyttää valtaa julkisessa keskustelussa. 

Ensinnäkin feministit haluavat mielensäpahoittamalla nostaa itsensä asemaan, jossa he voisivat sensuroida tv-ohjelmien sisältöä, jos se ei sovi heidän ideologiaansa. Tässä tapauksessa siis Nelonen tekee väärin, kun se luo hyväksyntää seksuaaliselle häirinnälle näyttämällä Ankaran toimintaa. Jossain märin huvittavaa, että nykyaikana feministit ovat ottaneet uskovaisilta roolin vahtia, mikä on liian siveetöntä esitettäväksi televisiossa.

Toiseksi tapaus kertoo, miten feministit haluavat luoda uhreja, joiden puolelle he sitten asettuvat. Tässä tapauksessa feministit loivat asetelman, jossa paha valkoinen mies, Nikke Ankara, häiriköi puolustuskyvytöntä naista Petraa ja patriarkaalinen ja kapitalistinen tuotantotiimi kuvasi kaiken ja lähettää sen kansakunnalle parhaaseen katseluaikaan. Ongelmallista tässä on, että Petra ei ollut uhri, vaan tasaveroinen toimija, joka hyväksyi Nikke Ankaran käytöksen suhteellisen viattomana leikinlaskua ja olisi halutessaan puuttunut siihen huomauttamalla asiasta Nikke Ankaralle.

Mielenkiintoista onkin, että vaikka feministit korostavat koko ajan naisten voimaannuttamista, he olivat ensimmäisenä tekemässä kokeneesta aikuisesta naisesta Petrasta uhria. Aika sovinistista.

 

]]>
5 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236874-femistit-pahoittivat-mielensa-vain-elamaa-sarjasta#comments Nikke Ankara Petra Gargano Vain elämää Thu, 11 May 2017 15:02:57 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236874-femistit-pahoittivat-mielensa-vain-elamaa-sarjasta
Tekikö Trump väärin erottaessaan FBI:n johtajan? http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236844-tekiko-trump-vaarin-erottaessaan-fbin-johtajan <p>Tämän päivän kuumiin uutinen Yhdysvaltain politiikassa on kohupresidentti Donald Trumpin päätös erottaa liittovaltion keskusrikospoliisi FBI:n johtaja James Comeyn. Moni on epäillyt, että FBI:n tutkinta Trumpin vaalikampanjan yhteyksistä Venäjän tiedustelupalveluun olisi ärsyttänyt Trumpia liikaa ja Trump olisi päättänyt näpäyttää Comeyn ulos pelistä.</p><p>Puhtaan tekninen vastaus otsikon kysymykseen on selvä: Trumpilla oli perustuslain mukaan täysi oikeus erottaa Comey kesken hänen 10-vuotisen kautensa. Presidentti kun johtaa perustuslain mukaan liittovaltion hallinto ja päättää sen johdon erottamisesta ja nimittämisestä.</p><p>Eettisesti ja poliittisesti vastaus on selvästi epäselvempi. FBI liittovaltion poliisina valvoo myös liittovaltion poliitikkoja ja erityisesti presidentti Richard Nixonin eroon johtaneen Watergate-skandaalin FBI:n riippumattomuutta poliitikoista on haluttu vähentää. Siksi FBI:n johtajat nimitetään yleensä 10-vuotiskausiksi ja senaatti vahvistaa nimityksen. Trumpin erottaman Comeyn kautta olisi ollut jäljellä vielä vuoteen 2023.</p><p>Täysin ainutlaatuiset FBI:n johtajan potkut eivät olleet. Bill Clinton erotti Willian Sessionsin 1993 tehtävästä epäeettisestä toiminnasta epäiltynä.</p><p>Trump perusteli potkuja samanlaisilla syillä. James Comey on ollut FBI:n johtajana omapäinen ja hankala. Erityisesti vasemmalta laidalta on kritisoitu Comeyn puuttumista presidenttivaaleihin nostamalla näkyvästi julkisuuteen tutkinnat Hillary Clintonin sähköposteista viime kesänä ja lokakuun lopulla juuri ennen presidentinvaaleja, vaikkei FBI ikinä suositellut syytteiden nostoa.&nbsp;<a href="https://fivethirtyeight.com/features/the-comey-letter-probably-cost-clinton-the-election/">On esitetty arvioita</a>, että Clintonin julkisuuskuvaa vahingoittavan sähköpostikohun lietsominen FBI:n johtajan toimesta olisi jopa ratkaissut koko vaalit. Siksi onkin jossain määrin ironista, että Trump erottaa juuri Comeyn.</p><p>Comey ei kuitenkaan ole ollut mikään republikaanien sylikoira. Hänen johtama FBI on tutkinut aktiivisesti Trumpin presidenttivaalikampanjan yhteyksiä venäläisiin tiedustelupalveluihin. Hän on myös pariin otteeseen antanut todistuksia kongressin edessä, joissa hän ei ole suostunut puhdistamaan Trumpia ja hänen lähipiiriin epäillyksistä hämäristä yhteyksistä Venäjään.</p><p>Trumpin on raportoitu olleen hyvin ärsyyntynyt hallintoaan kiusaavasta Venäjä-tutkinnoista. Tänään on&nbsp;<a href="http://yle.fi/uutiset/3-9605600">tullut ilmi</a>, että Comey olisi halunnut laajentaa Trumpin Venäjä-yhteyksien tutkintaa. Väistämättä näyttää siltä, että Trump haluaisi vaientaa kiusallisen tutkinnan erottamalla Comeyn.</p><p>Tämä olisi hyvin ongelmallista. Kuten todettu, perustuslain mukaan liittovaltion poliiseja ja oikeusviranomaisia johtaa presidentti ja jos laajoja valtaoikeuksia käyttävä presidentti pyrkisi aktiivisesti hiljentämään itselleen kiusallisia tutkintoja, heikentäisi se väistämättä Yhdysvaltain demokraattisia instituutioita.</p><p>Trumpin puolustukseksi voidaan kuitenkin todeta, että mitään selkeää todistetta häntä vastaan Venäjä-kohun yhteydessä ei ole löytynyt ja hänellä oli täysi oikeus erottaa Comey.&nbsp;</p><p>Jos Trump haluaa puolustaa amerikkalaista demokratiaa ja perustuslain uskottavuutta, hän voi nimittää Comeyn seuraajaksi henkilön, jota pidetään yleisesti pätevänä ja riippumattomana toimijana. Sen sijaan selkeän sätkynuken nimittäminen voisi olla virheliike, sillä FBI:n johtajan nimityksen täytyy mennä läpi senaatissa. Siellä republikaaneilla on niukka 52-48 enemmistö ja republikaanien senaattoreissa löytyy tarpeeksi kriittisyyttä, jottei Trump voi olettaa senaatin republikaanienemmistön toimivan hänen kumileimasimenaan.</p><p>Onko sitten Venäjä-kohu Trumpin Watergate, joka johtaa Trumpin lähtöön Valkoisesta talosta? Oleellista on, onko Trump tehnyt jotain selkeästi väärää mistä siis ei ole tähän mennessä esitetty todisteita. Comeyn potkut eivät tilannetta pohjimmiltaan muuta, mutta poliittisesti siitä saattaa olla Trumpille harmia, sillä valtamedialle ja demokraattioppositiolle tämä antaa Trumpia vastaan lyömäaseita. Toki nämä tahot yrittävät mustata kaikin keinoin Trumpia, oli perusteita tai ei. Toistaiseksi Trump nauttii sen verran hyvää kannatusta republikaanien poliitikkojen ja äänestäjien keskuudessa, että hänen ei tarvitse pelätä asemansa puolesta. Ns. &quot;savuava aseen&quot; löytyminen Venäjä-kohuun liittyen voi muuttaa tilanteen nopeasti. Kuinka todennäköistä tällaisen löytyminen on? Sitä ei tiedetä.</p><p>Lähtökohtaisesti Trump jatkaa demokraattisesti valittuna presidenttinä tehtävässään kautensa loppuun saakka.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän päivän kuumiin uutinen Yhdysvaltain politiikassa on kohupresidentti Donald Trumpin päätös erottaa liittovaltion keskusrikospoliisi FBI:n johtaja James Comeyn. Moni on epäillyt, että FBI:n tutkinta Trumpin vaalikampanjan yhteyksistä Venäjän tiedustelupalveluun olisi ärsyttänyt Trumpia liikaa ja Trump olisi päättänyt näpäyttää Comeyn ulos pelistä.

Puhtaan tekninen vastaus otsikon kysymykseen on selvä: Trumpilla oli perustuslain mukaan täysi oikeus erottaa Comey kesken hänen 10-vuotisen kautensa. Presidentti kun johtaa perustuslain mukaan liittovaltion hallinto ja päättää sen johdon erottamisesta ja nimittämisestä.

Eettisesti ja poliittisesti vastaus on selvästi epäselvempi. FBI liittovaltion poliisina valvoo myös liittovaltion poliitikkoja ja erityisesti presidentti Richard Nixonin eroon johtaneen Watergate-skandaalin FBI:n riippumattomuutta poliitikoista on haluttu vähentää. Siksi FBI:n johtajat nimitetään yleensä 10-vuotiskausiksi ja senaatti vahvistaa nimityksen. Trumpin erottaman Comeyn kautta olisi ollut jäljellä vielä vuoteen 2023.

Täysin ainutlaatuiset FBI:n johtajan potkut eivät olleet. Bill Clinton erotti Willian Sessionsin 1993 tehtävästä epäeettisestä toiminnasta epäiltynä.

Trump perusteli potkuja samanlaisilla syillä. James Comey on ollut FBI:n johtajana omapäinen ja hankala. Erityisesti vasemmalta laidalta on kritisoitu Comeyn puuttumista presidenttivaaleihin nostamalla näkyvästi julkisuuteen tutkinnat Hillary Clintonin sähköposteista viime kesänä ja lokakuun lopulla juuri ennen presidentinvaaleja, vaikkei FBI ikinä suositellut syytteiden nostoa. On esitetty arvioita, että Clintonin julkisuuskuvaa vahingoittavan sähköpostikohun lietsominen FBI:n johtajan toimesta olisi jopa ratkaissut koko vaalit. Siksi onkin jossain määrin ironista, että Trump erottaa juuri Comeyn.

Comey ei kuitenkaan ole ollut mikään republikaanien sylikoira. Hänen johtama FBI on tutkinut aktiivisesti Trumpin presidenttivaalikampanjan yhteyksiä venäläisiin tiedustelupalveluihin. Hän on myös pariin otteeseen antanut todistuksia kongressin edessä, joissa hän ei ole suostunut puhdistamaan Trumpia ja hänen lähipiiriin epäillyksistä hämäristä yhteyksistä Venäjään.

Trumpin on raportoitu olleen hyvin ärsyyntynyt hallintoaan kiusaavasta Venäjä-tutkinnoista. Tänään on tullut ilmi, että Comey olisi halunnut laajentaa Trumpin Venäjä-yhteyksien tutkintaa. Väistämättä näyttää siltä, että Trump haluaisi vaientaa kiusallisen tutkinnan erottamalla Comeyn.

Tämä olisi hyvin ongelmallista. Kuten todettu, perustuslain mukaan liittovaltion poliiseja ja oikeusviranomaisia johtaa presidentti ja jos laajoja valtaoikeuksia käyttävä presidentti pyrkisi aktiivisesti hiljentämään itselleen kiusallisia tutkintoja, heikentäisi se väistämättä Yhdysvaltain demokraattisia instituutioita.

Trumpin puolustukseksi voidaan kuitenkin todeta, että mitään selkeää todistetta häntä vastaan Venäjä-kohun yhteydessä ei ole löytynyt ja hänellä oli täysi oikeus erottaa Comey. 

Jos Trump haluaa puolustaa amerikkalaista demokratiaa ja perustuslain uskottavuutta, hän voi nimittää Comeyn seuraajaksi henkilön, jota pidetään yleisesti pätevänä ja riippumattomana toimijana. Sen sijaan selkeän sätkynuken nimittäminen voisi olla virheliike, sillä FBI:n johtajan nimityksen täytyy mennä läpi senaatissa. Siellä republikaaneilla on niukka 52-48 enemmistö ja republikaanien senaattoreissa löytyy tarpeeksi kriittisyyttä, jottei Trump voi olettaa senaatin republikaanienemmistön toimivan hänen kumileimasimenaan.

Onko sitten Venäjä-kohu Trumpin Watergate, joka johtaa Trumpin lähtöön Valkoisesta talosta? Oleellista on, onko Trump tehnyt jotain selkeästi väärää mistä siis ei ole tähän mennessä esitetty todisteita. Comeyn potkut eivät tilannetta pohjimmiltaan muuta, mutta poliittisesti siitä saattaa olla Trumpille harmia, sillä valtamedialle ja demokraattioppositiolle tämä antaa Trumpia vastaan lyömäaseita. Toki nämä tahot yrittävät mustata kaikin keinoin Trumpia, oli perusteita tai ei. Toistaiseksi Trump nauttii sen verran hyvää kannatusta republikaanien poliitikkojen ja äänestäjien keskuudessa, että hänen ei tarvitse pelätä asemansa puolesta. Ns. "savuava aseen" löytyminen Venäjä-kohuun liittyen voi muuttaa tilanteen nopeasti. Kuinka todennäköistä tällaisen löytyminen on? Sitä ei tiedetä.

Lähtökohtaisesti Trump jatkaa demokraattisesti valittuna presidenttinä tehtävässään kautensa loppuun saakka.

]]>
16 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236844-tekiko-trump-vaarin-erottaessaan-fbin-johtajan#comments Donald Trump FBI Yhdysvallat Yhdysvaltain politiikka Wed, 10 May 2017 18:59:55 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236844-tekiko-trump-vaarin-erottaessaan-fbin-johtajan
Avautuminen persujen tuloksista puoliväliriihessä http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236160-avautuminen-persujen-tuloksista-puolivaliriihessa <p>Ketuttaa Sipilän hallituksen puoliväliriihen tulos perussuomalaisille. Puolueen johdon prioritteetit ovat aivan väärässä ja neuvotteluissa ei ole strategista pelisilmää. Nyt on aika vaihtaa johtoa!</p><p>Ensinnäkin painavan oikeusministerin salkun vaihtaminen kevyeeseen kulttuuriministerin salkkuun oli typerä päätös. Puolueen koko olemassaolon aikana yksi keskeinen teema on ollut rangaistusasteikon kiristäminen. Kun puolue vihdoin pääsee hallitukseen, niin oikeusministerin salkusta luovutaan, ennenkuin mitään saadaan aikaan. Surullista.</p><p>Oli myös selkeä virhe laittaa tehtävään täysin kokematon ja koulutusta vailla ole Jari Lindström, joka ei siinä pärjännyt. Perussuomalaiset saa niin vähän ministerisalkkuja, että valinnat pitäisi tehdä paremmin. Huteihin ei ole varaa.</p><p>Olisikohan niin, että oli pakko saada Terholle salkku ennen puoluekokousta pj-kampanjan vaudittamiseksi. Jos näin on, niin oma hyöty asetettiin puoluen edun edelle.&nbsp;</p><p>Maahanmuuttopolitiikkaan ei saatu lisäkiristyksiä. Pakolaiskiintiön nosto oli torjuttu jo hallitusohjelmassa. Suomen löysä linja ja EU:n sisäiset siirrot jatkuvat.</p><p>Puolustukseen ja turvallisuuteen saatiin lisää rahaa. Hyvä niin, muttei muuta sitä Suomen puolustusbudjetti on liian pieni littoutumattomalle Venäjän naapurimaalle. Surullista on, että puolustusministeri Jussi Niinistö keskittyy määrärahojen tarpeeksi korkean nostamisen sijasta puolustusvoimien sodanajan vahvuuden nostamiseen paperilla (vähän aika sitten se nousi 280 000). Mutta kun lisärahoja ei saatu kunnolla, niin todellista vaikutusta sillä puolustuskykyyn ei oiekastaan ollut. Eikä niitä jalkaväkimiinojakaan saatu, vaikka vaaleissa niin mainostettiinkin.</p><p>Talouden puolella Suomen talous on mahdollisesti alkanut vihdoin kasvaa. Silti ekonomistien yleinen arvio on, että jos hallitus ei uudista työmarkkinoita ja säästä lisää, niin talouskasvu ei riitä täyttämään hallituksen omia talouspoliittisia tavoitteita velkaanumisen taittamisen ja työllisyysasteen nousun suhteen. Taas yksi hallitus siis, joka ei pysty tekemään, mitä lupasi. Toki Sipilän hallitus on parempi kuin edellisen kauden sateenkaarihallitukset, mutta olen silti pettynyt.</p><p>Ainoa todella positiivinen oli pakkoruotsia heikentävän kielivapauskokeilun toteutumisen varmistus, mutta se on liian pieni saavutus perussuomalaisten kokoiselle puolueelle.</p><p>Politiikassa ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta henkilökohtaisesti olen pettynyt, että puolueestani on tullut hallituksessa kokoomuksen ja keskustan apupuolue. Jotkut johdossa saavuttavat henkilökohtaisiaan hillotolppia, mutta kentältä katsoen johto on laukalla väärään suuntaan.</p> Ketuttaa Sipilän hallituksen puoliväliriihen tulos perussuomalaisille. Puolueen johdon prioritteetit ovat aivan väärässä ja neuvotteluissa ei ole strategista pelisilmää. Nyt on aika vaihtaa johtoa!

Ensinnäkin painavan oikeusministerin salkun vaihtaminen kevyeeseen kulttuuriministerin salkkuun oli typerä päätös. Puolueen koko olemassaolon aikana yksi keskeinen teema on ollut rangaistusasteikon kiristäminen. Kun puolue vihdoin pääsee hallitukseen, niin oikeusministerin salkusta luovutaan, ennenkuin mitään saadaan aikaan. Surullista.

Oli myös selkeä virhe laittaa tehtävään täysin kokematon ja koulutusta vailla ole Jari Lindström, joka ei siinä pärjännyt. Perussuomalaiset saa niin vähän ministerisalkkuja, että valinnat pitäisi tehdä paremmin. Huteihin ei ole varaa.

Olisikohan niin, että oli pakko saada Terholle salkku ennen puoluekokousta pj-kampanjan vaudittamiseksi. Jos näin on, niin oma hyöty asetettiin puoluen edun edelle. 

Maahanmuuttopolitiikkaan ei saatu lisäkiristyksiä. Pakolaiskiintiön nosto oli torjuttu jo hallitusohjelmassa. Suomen löysä linja ja EU:n sisäiset siirrot jatkuvat.

Puolustukseen ja turvallisuuteen saatiin lisää rahaa. Hyvä niin, muttei muuta sitä Suomen puolustusbudjetti on liian pieni littoutumattomalle Venäjän naapurimaalle. Surullista on, että puolustusministeri Jussi Niinistö keskittyy määrärahojen tarpeeksi korkean nostamisen sijasta puolustusvoimien sodanajan vahvuuden nostamiseen paperilla (vähän aika sitten se nousi 280 000). Mutta kun lisärahoja ei saatu kunnolla, niin todellista vaikutusta sillä puolustuskykyyn ei oiekastaan ollut. Eikä niitä jalkaväkimiinojakaan saatu, vaikka vaaleissa niin mainostettiinkin.

Talouden puolella Suomen talous on mahdollisesti alkanut vihdoin kasvaa. Silti ekonomistien yleinen arvio on, että jos hallitus ei uudista työmarkkinoita ja säästä lisää, niin talouskasvu ei riitä täyttämään hallituksen omia talouspoliittisia tavoitteita velkaanumisen taittamisen ja työllisyysasteen nousun suhteen. Taas yksi hallitus siis, joka ei pysty tekemään, mitä lupasi. Toki Sipilän hallitus on parempi kuin edellisen kauden sateenkaarihallitukset, mutta olen silti pettynyt.

Ainoa todella positiivinen oli pakkoruotsia heikentävän kielivapauskokeilun toteutumisen varmistus, mutta se on liian pieni saavutus perussuomalaisten kokoiselle puolueelle.

Politiikassa ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta henkilökohtaisesti olen pettynyt, että puolueestani on tullut hallituksessa kokoomuksen ja keskustan apupuolue. Jotkut johdossa saavuttavat henkilökohtaisiaan hillotolppia, mutta kentältä katsoen johto on laukalla väärään suuntaan.

]]>
56 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236160-avautuminen-persujen-tuloksista-puolivaliriihessa#comments Kotimaa Perussuomalaiset Puoliväliriihi Sipilän hallitus Timo Soini Tue, 25 Apr 2017 20:42:31 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236160-avautuminen-persujen-tuloksista-puolivaliriihessa
Analyysiä perussuomalaisten kuntavaalitappiosta http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235476-analyysia-perussuomalaisten-kuntavaalitappiosta <p>Kirjoitin analyysin, jossa käsittelen perussuomalaisten kuntavaalitappiota:</p><p>Perussuomalaiset oli viidenneksi suurin puolue 8,8 % kannatuksella ja tasoissa vasemmistoliiton kanssa. Tulos on täysin surkea. Jo viime vaalien 12,3 % oli jonkinlainen pettymys jytkyt jälkeen ja nyt siitä tultiin reilusti alaspäin. Jos haluamme oikeasti muuttaa Suomen suuntaa maahanmuutto- ja EU-politiikassa, niin tämä kannatustaso on siihen aivan liian alhainen.</p><p>Suurin syy kuntavaalitappioon lienee puolueen hallituspolitiikka, vaikka kuntavaalit nämä tosiaan olivat. Me olimme hallituksessa jatkamassa euroalueen tukipakettipolitiikkaa, päästämässä maahan 32 000 turvapaikanhakijaa, tekemässä Suomesta EU:n taakanjaon suurvaltaa ja kurittamassa työväestöä sisäiseen devalvaatioon toteuttavaan Sipilän puuhaamaan kilpailukykysopimukseen. Nyt nähtiin, että gallupit olvat oikeassa. Puolet meidän äänestäjistä hylkäsi puolueen huonon hallituspolitiikan takia.</p><p>Toinen syy vaalitappioon on sisäinen tappelu ja loikkaukset paikallistasolla. Suurista kaupungeista ainakin Helsingissä ja Kouvolassa tilanne on ollut mätä.</p><p>Puolueen kenttäkoneisto on ehkä vahvempi ja yhtenäisempi kuin koskaan, mutta nyt se ei valitettavasti riittänyt. Kiitos kuitenkin kaikille ehdokkaille ja muille vaalityöntekijöille. Teidän panoksella on merkitystä.</p><p>Perussuomalaisille puolueena vaalitappio tarkoittaa muutosta kansallismielisempään suuntaan. Soini luovutti jo ennen vaaleja, joten istuva puheenjohtaja on jo ulkona, kuten tässä tilanteessa normaalissa puolueessa on. Puheenjohtajakisassa tulos hyödyttää Jussi Halla-ahoa, sillä hän voi sanoa edustavansa muutosta, joka puolue tarvitsee. Terholla voi olla vaikeampaa puolustaa puolueen nykylinjaa, jossa hallituksessa roikutaan hinnalla millä hyvänsä.</p><p>Kuten Halla-ahokin taisi Facebookissa huomata, niin kuntavaaleissa menestyi moni kansallismielinen ja nuiva persu, jotka ovat yleensä nuorempaa sukupolvea. Esimerkkeinä mainittakoon Ville Tavio Turussa, Laura Huhtasaari Porissa ja Jenna Simula Oulussa. Puolueen kansallismielinen siipi vahvistuu ja SMP-perintö heikkenee.</p><p>Perussuomalaisia voi muuten hyödyttää pidemmällä aikavälillä, että vihreät voittivat kunnolla ja pääoppositiopuolue demarit ottivat tässä tilanteessa pienen tappion. Demareiden kanssa perussuomalaiset taistelee samoista äänestäjistä, joten sen heikkous on hyväksi meille, kun taas vihreiden kanssa meillä ei ole käytännössä samoja äänestäjiä, jolloin voimme keskittyä asemoitumaan vihreiden vastavoimaksi.</p><p>----------------</p><p>Itse kannatan Jussi Halla-ahoa ja Laura Huhtasaarta puolueen johtoon. Halla-aho ei ole messias, mutta hänen kansallismielinen ja tinkimätön linjansa ovat puolueen hyväksi pidemmän aikavälin kehityksessä, jossa puolue rakentuu ideologian, ei puheenjohtajan ympärille. Laura taas on puolueen lahjakkaimpia poliitikkoja, jolla on edessään loistava tulevaisuus.</p> Kirjoitin analyysin, jossa käsittelen perussuomalaisten kuntavaalitappiota:

Perussuomalaiset oli viidenneksi suurin puolue 8,8 % kannatuksella ja tasoissa vasemmistoliiton kanssa. Tulos on täysin surkea. Jo viime vaalien 12,3 % oli jonkinlainen pettymys jytkyt jälkeen ja nyt siitä tultiin reilusti alaspäin. Jos haluamme oikeasti muuttaa Suomen suuntaa maahanmuutto- ja EU-politiikassa, niin tämä kannatustaso on siihen aivan liian alhainen.

Suurin syy kuntavaalitappioon lienee puolueen hallituspolitiikka, vaikka kuntavaalit nämä tosiaan olivat. Me olimme hallituksessa jatkamassa euroalueen tukipakettipolitiikkaa, päästämässä maahan 32 000 turvapaikanhakijaa, tekemässä Suomesta EU:n taakanjaon suurvaltaa ja kurittamassa työväestöä sisäiseen devalvaatioon toteuttavaan Sipilän puuhaamaan kilpailukykysopimukseen. Nyt nähtiin, että gallupit olvat oikeassa. Puolet meidän äänestäjistä hylkäsi puolueen huonon hallituspolitiikan takia.

Toinen syy vaalitappioon on sisäinen tappelu ja loikkaukset paikallistasolla. Suurista kaupungeista ainakin Helsingissä ja Kouvolassa tilanne on ollut mätä.

Puolueen kenttäkoneisto on ehkä vahvempi ja yhtenäisempi kuin koskaan, mutta nyt se ei valitettavasti riittänyt. Kiitos kuitenkin kaikille ehdokkaille ja muille vaalityöntekijöille. Teidän panoksella on merkitystä.

Perussuomalaisille puolueena vaalitappio tarkoittaa muutosta kansallismielisempään suuntaan. Soini luovutti jo ennen vaaleja, joten istuva puheenjohtaja on jo ulkona, kuten tässä tilanteessa normaalissa puolueessa on. Puheenjohtajakisassa tulos hyödyttää Jussi Halla-ahoa, sillä hän voi sanoa edustavansa muutosta, joka puolue tarvitsee. Terholla voi olla vaikeampaa puolustaa puolueen nykylinjaa, jossa hallituksessa roikutaan hinnalla millä hyvänsä.

Kuten Halla-ahokin taisi Facebookissa huomata, niin kuntavaaleissa menestyi moni kansallismielinen ja nuiva persu, jotka ovat yleensä nuorempaa sukupolvea. Esimerkkeinä mainittakoon Ville Tavio Turussa, Laura Huhtasaari Porissa ja Jenna Simula Oulussa. Puolueen kansallismielinen siipi vahvistuu ja SMP-perintö heikkenee.

Perussuomalaisia voi muuten hyödyttää pidemmällä aikavälillä, että vihreät voittivat kunnolla ja pääoppositiopuolue demarit ottivat tässä tilanteessa pienen tappion. Demareiden kanssa perussuomalaiset taistelee samoista äänestäjistä, joten sen heikkous on hyväksi meille, kun taas vihreiden kanssa meillä ei ole käytännössä samoja äänestäjiä, jolloin voimme keskittyä asemoitumaan vihreiden vastavoimaksi.

----------------

Itse kannatan Jussi Halla-ahoa ja Laura Huhtasaarta puolueen johtoon. Halla-aho ei ole messias, mutta hänen kansallismielinen ja tinkimätön linjansa ovat puolueen hyväksi pidemmän aikavälin kehityksessä, jossa puolue rakentuu ideologian, ei puheenjohtajan ympärille. Laura taas on puolueen lahjakkaimpia poliitikkoja, jolla on edessään loistava tulevaisuus.

]]>
18 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235476-analyysia-perussuomalaisten-kuntavaalitappiosta#comments Kotimaa Jussi Halla-aho Kuntavaalit Laura Huhtasaari Perussuomalaiset Mon, 10 Apr 2017 09:52:14 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235476-analyysia-perussuomalaisten-kuntavaalitappiosta
Trump ja pohjoiskorealainen ruletti http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235192-trump-ja-pohjoiskorealainen-ruletti <p>Yhdysvallat liittyi presidentti Woodrow Wilsonin johdolla tasan sata vuotta sitten ensimmäiseen maailmansotaan ja muutti 1900-luvun historian kulun. Nyt presidentti Donald Trump kohtaa Korean niemimaalla ongelman, joka voi pahimmillaan johtaa jopa suurempiin seurauksiin.</p><p>Tarkoitan tietenkin Pohjois-Korean aseohjelmia, joiden tarkoitus on kehittää mannertenvälinen ydinohjus, jolla voisi iskeä Yhdysvaltoihin asti. Arvioiden mukaan Pohjois-Korealla on jo ydinaseita, mutta ne eivät ole tarpeeksi kehittyneitä, jotta niitä voisi ampua ohjuksilla.</p><p>Pohjois-Korea ei tietenkään ole ensimmäinen maa, jolla olisi ydinohjuksia, mutta Pohjois-Korea on stalinistinen diktatuuri, joka on vieläkin teknisesti sotatilassa Korean sodan jäljiltä ja joka retoriikassa jatkuvasti uhoaa ydintuholla. Maalla voisi olla huolestuttavan alhainen kyynys käyttää ydinohjuksia Etelä-Koreaa, Japania ja Yhdysvaltoja vastaan. Siksi Yhdysvallat voi ottaa tavoitteekseen ydinaseohjelman pysäyttämisen keinolla millä hyvänsä, vaikka riskit ovat suuret.</p><p>Kutsuisin tilannetta pohjoiskorealaiseksi ruletiksi. Kun venäläisessä ruletissa sylinterissä on yksi panos, niin pohjoiskorealaisessa ruletissa on useampi ja osassa on ydinlataus. Käyn tässä erilaisia skenaarioita ja spekuloin, miten Trump ja muut toimijat mahtavat pelata rulettia.</p><p>Yritän kirjoituksessani avata, miksi Trump ei ole välttämättä vastuuton, jos hän ryhtyy sotilaallisiin toimiin, vaikka riskit ovat suuret ja toisaalla, miksi rauhan ja diplomatian tie voi johtaa kuitenkin lopulta tuhoisaan konfliktiin.</p><p>Suosittelen lukemaan Petri Mäkelän kirjoituksen&nbsp;<a href="http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232952-pohjois-korea-kavelee-veitsenteralla">Pohjois-Korea kävelee veitsenterällä</a>. Käsittelee samaa aihetta, mutta otan kirjoituksessani hieman erilaisen näkökulman.</p><p><strong>Pohjoiskorealaisen ruletin pelaajista</strong></p><p>On hyvä käydä läpi &quot;ruletin&quot; pelaajien motiiveja, jotta voisi ymmärtää skenaarioita syvällisemmin.</p><p><strong>Donald Trump ja Yhdysvallat: </strong>Yhdysvallat sitoi itsensä Korean niemimaan valtapolitiikkaan lähtiessään puolustamaan Etelä-Koreaa pohjoisen kommunistien hyökkäykseltä 1950-luvun alussa. Sota päättyi &quot;tasapeliin&quot; ja siitä lähtien jaettu Korean niemimaa on ollut kylmän sodan näyttämö, jossa armeijat seisovat vastakkain rajoilla ja ovat valmiina sotaan. Tämä jatkuu siitä huolimatta, että melkein kaikkialla muualla maailmassa kylmä sota päättyi Neuvostoliiton kaatumiseen.</p><p>Yhdysvalloilla on siis merkittävää sotilasvoimaa Etelä-Koreassa ja kuten edellä todettiin, Pohjois-Korean mannertenväliset ohjukset ovat sille pelottava uhka. Toki Yhdysvallat voi vastata Pohjois-Korean ydiniskuun ydinaseholokaustilla, mutta se ei lohduttaisi lopulta hirveästi, jos Pohjois-Korean ydinohjukset onnistuisi tappamaan miljoona kalifornialaista. (Ydinasestrategiat perustuvat yleensä pelkoon vastaiskusta, joten säilyttääkseen uskottavuutensa Yhdysvallat varmasti vastaisi ydinasehyökkäykseen ydinaseilla)</p><p>Oleellinen kysymys on, mitä Trump presidenttinä tekee. Jo hänen edeltäjänsä Barack Obama piti Pohjois-Korean tilannetta huolestuttavana ja olisi ollut jopa valmis sotilaallisiin toimiin, jos sellaisella olisi saanut helppoja tuloksia. Me emme tunne Trumpin ulkopolitiikka syvällisesti, mutta tiedämme, että hän on kiihdyttänyt huomattavasti pommituksia islamistiterroristeja vastaan Lähi-Idässä, joten hän ei arkaile voiman käyttöä. Trumpin hallinnossa on myös vihjailtu, että Pohjois-Korean kanssa kaikki keinot ovat pöydällä, siis myös sotilaalliset.</p><p><strong>Pohjois-Korea ja Kim Jong-un:&nbsp;</strong>Pohjois-Korea on omituinen sekoitus kommunismia ja korealaista nationalismia, joka johtaa Kim-dynastian kolmas johtaja Kim Jong-un. Pohjois-Korean johdon ajattelusta ei oikeastaan saada sisältä tietoja, joten arviointia pitää yrittää tehdä Pohjois-Korean käytäksen perusteella.</p><p>Ydinase -ja ohjusohjelmien jatkaminen määrätietoisesti huolimatta rankasta kansainvälisestä kertoo, että Kim Jong-un haluaa maalleen mannertenvälisiä ydinohjuksia. Tämä on hänen kannaltaan loogista. Köyhä ja eristäytynyt Pohjois-Korea ei perinteisillä aseilla pysty rakentamaan sotilasmahtia, joka pystyisi panemaan vastaan Yhdysvaltojen asevoimien mahdille. Mutta ydinohjuksilla Pohjois-Korea saisi pelottavan aseen, jolla voisi jopa iskeä Yhdysvaltoihin. Voimme siis olettaa, että Pohjois-Korea jatkaa aseohjelmia, jos sitä ei estetä.</p><p><strong>Kiina:&nbsp;</strong>Kiina on nouseva suurvalta, jollei jopa supervalta. Korean niemimaa on sen takapihalla ja Pohjois-Korea on sille liittolainen, joka tarjoaa puskurivyöhykkeen Kiinan ja Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen asevoimien väliin. Kiinan tavoitteena on pitkällä aikavälillä tapahtuva kasvu ja taloudellnen kukoistus mielellään harmonisesti, joten alueellista epävakautta luova Pohjois-Korea on myös ongelma sille. Trump on paljon viljellyt ajatusta, että Kiina saisi Pohjois-Korean kuriin. Tämä ei näytä pitävän paikkansa. Kim-dynastia ei ole suoraan riippuvainen Kiinasta ja Kiina ei toisaalta halua kaataa sitä, sillä se voisi hyvin johtaa sekasortoon Pohjois-Koreassa ja puskurivyöhykkeen katoamiseen ja Pohjois-Korealaisten pakolaisten vyöryä Kiinaan. Sotilaallinen konflikti Korean niemimaalla joka tapauksessa koskettaa Kiinaa, vaikka maa pysyisi sellaisen ulkopuolella.</p><p><strong>Etelä-Korea ja Japani:&nbsp;</strong>Etelä-Korea on konfliktin sattuessa ensimmäisenä tulilinjalla. Pohjois-Korealla onkin merkittävä määrä tykistöä, joka tähtää suoraan Etelä-Korean pääkaupunki Souliin. Vaikka Pohjois-Korea ei sotaa voittaisi, niin Etelä-Korea kärsisi. Etelä-Korea on myös lähin kohde Pohjois-Korean ydinaseille. Tilanne on siis kinkkinen maalle. Japani taas ei ole suoraan osallisena, mutta Pohjois-Korean ydinohjukset yltäisivät liian helposti Japanin suuriin asutuskeskuksiin. Onkin pohdittu, että jos Pohjois-Korean ydiase ohjelma etenee, myös Japani ja Etelä-Korea kehittäisivät omat ydinaseet, johon niillä olisi vauraina ja teknologisesti kehittyneinä valtioina hyvä edellytykset.</p><p><strong>Venäjä:&nbsp;</strong>Koska Venäjällä on maarajaa Pohjois-Korean kanssa, Venäjä ei ole tilanteessa ulkopuolinen. Konflikti koskettaisi sitä, varsinkin jos siinä olisi mukana ydinaseita. Vladivostok ei lopulta ole kovin kaukana Korean niemimaasta.&nbsp;</p><p>Toisaalta Venäjä voi olla ainoa joka suoraan hyötyy tilanteen todennäköisestä kiristymisestä. Mikäli Yhdysvallat lisää sotilaallista läsnäoloa Aasiasta, on se pois Euroopasta, jolloin Venäjä voisi helpommin laajentaa etupiiriään Euroopassa (<a href="http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232952-pohjois-korea-kavelee-veitsenteralla">Tästä Petri kirjoitti</a>). Sota Koreassa voisi jopa johtaa eristäytymispolitiikan paluuseen Yhdysvalloissa, mistä hyötyisi Venäjä paljon.</p><p><strong>A-ryhmän skenaariot - Rauhanomaiset ratkaisut</strong></p><p>Käyn seuraavaksi läpi pohjoiskorealaisen ruletin erilaisia tuloksia. Jaan ne karkeasti kahteen ryhmään, sisältyykö niihin sotatoimia. Aloitan rauhanomaisista ratkaisuista. Eri skenaariot eivät kylläkään sulje välttämättä toisiaan pois ja voivat johtaa toinen toisiinsa.</p><p><strong>A1 Yhdysvallat antaa Pohjois-Korean ydiase- ja ohjusohjelmin kehityksen jatkua:&nbsp;</strong></p><p>Maailmassa on tosiaan jo monia maita, jolla on ydinaseita ja jopa mannertenvälisiä ydinohjuksia. Olisiko Pohjois-Korea niin paha asia, jos maa liittyisi tähän kerhoon? Tämä on ehkä oleellisin kysymys koko asiassa. Sillä jos Pohjois-Korea ydinohjuksilla olisi siedettävissä, niin eikö silloin kannattaisi jättää asia sikseen ja välttää tilanteen kiristyminen ja mahdollinen suuren määrän uhreja vaativa konflikti.</p><p>Mikään status quo -ratkaisu tämä ei olisi. Ydinohjukset tekisivät kaikista sotilaallisista iskuista Pohjois-Koreaa vastaan mahdottomia, sillä niihin Pohjois-Korealla olisi aina kyky ja ehkä myös halu vastata ydiniskulla jopa Amerikkaan asti. Naureskelu Pohjois-Korean jatkuville uhkailluille vihollisten ydintuhosta loppuisi, kun Pohjois-Korea periaatteessa pystyisi muuttamaan sanansa teoiksi. Tilanne varmasti nostaisi haluja Japanissa ja Etelä-Koreassa kehittää omat ydinaseet, jolloin oltaisiin tilanttessa, että Korean niemimaan ymäristössä kaikilla olisi ydinaseita välit olisivat jännityneet. Tilanne olisi ruutitynnyri, jossa yksi kipinä väärässä paikassa saisi ydinohjukset lentämään.</p><p>Pohjois-Korean sisäinen tilanne on myös huomioitava. Kim-dynastian valta on pysynyt pystyssä kylmän sodan alkuvuosista lähtien, mutta emme koskaan tiedä, josko Kimien hallinto alkaisi sortumaan. Mikäli näin kävisi, niin Kim Jong-un voisi nostattaa hallintoa tukevaa kansallismielisyyttä aggressiivisella ulkopolitiikalla, joka voisi synnyttää sen ratkaisevan kipinän ydinsodalla. Toisaalta jos Kim-dynastian sortuminen tapahtuisi vain maan sisällä, ydinohjuksia, ydinpolttoainetta ja teknologiaa voisi päätyä sekasorrossa sellaisille tahoille, joille ei sitä soisi. Mahdollisessa Kimien jälkeisessä sisällissodassa osapuolet voisivat käyttää ydinaseita toisiaan vastaan.</p><p>Yhteenvetona voisi todeta, että vaikka nyt valittaisiin rauha, niin Pohjois-Korean ydinohjukset tekisivät potenttiaalisesta konfliktista entistä vaarallisemman, eivätkä välttämättä pienentäisi sen mahdollisuutta.</p><p>Trump ja hänen hallintonsa viestinnästä päätellen tämä skenaario ei ole ollenkaan mieluisa ja pyrkivät estämään sen. Kysymys on, kuinka pitkälle Trump on valmis menemään.</p><p><strong>A2 Yhdysvallat onnistuu painostamaan diplomaattisin keinoin Pohjois-Korean luopumaan ydinaseistaan:</strong></p><p>Tässä skenaariossa Yhdysvallat diplomaattisin keinoin onnistuisi saamaan lopettamaan Pohjois-Korean aseohjelmat. Työkalupakissa olisi keppiä ja porkkanaa, kuten talouspakotteita ja niiden lieventämistä tilanteen kehityksen mukaan. Mitään sotilaallisia toimia ei tarvittaisi.</p><p>Kuulostaa hyvältä kieltämättä. Ainoa ongelma on, että se ei toimi. Tätä ovat yrittäneet kylmän sodan jälkeen presidentit Clinton, Bush ja Obama. Jonkilaista menestystä on tullut. Mutta Kim Jong-unin johdolla Pohjois-Korea on edennyt kohti mannertenvälisiä ydinohjuksia.</p><p>Trump on ottanut tässä taktiikassa kovemman linjan. Puheet, joissa jätetään tilaa sotilaallisille toimille antaa viestin Pohjois-Korean johdolle ja liittolaismaa Kiinalle, että jos aseohjelmat jatkuvat, edessä voi olla sota. Oleellista on, että onko Kim Jong-un valmis katsomaan bluffin ja kokemaan sodan tai pystyisikö Kiina sittenkin laittamaan Pohjois-Korean aisoihin.</p><p>Jos Trumpin hallinnon kiristynyt retoriikka ei vaikuta Pohjois-Korean johtoon, pitää sen joko hyväksyä Pohjois-Korean mannertenväliset ydinaseohjukset tai olla valmis toteuttamaan uhkaukset, eli aloittamaan sotatoimet.</p><p><strong>B-ryhmän skenaariot - Sotavoiman käyttö</strong></p><p><strong>B1- Pohjois-Korean ydinohjelman rampauttaminen rajoitetuilla sotilaallisilla iskuilla:</strong></p><p>Tässä skenaariossa Yhdysvaltojen asevoimat iskisivät Pohjois-Korean ydinlaitoksiin ja ohjusohjelman kohteisiin, joka rampauttaisi Pohjois-Korean aseohjelmat.</p><p>Trump voisi melkein olla valmis tähän, Obamakin vakavasti harkitsi sitä. Tässä olisi kuitenkin kaksi isoa ongelmaa.</p><p>Ensinnäkin Pohjois-Korean ydinohjelma ja aseteollisuus ovat sen verran kehittyneitä, että niitä ei muutamalla risteilyohjuksella pysty tuhoamaan. Parhaimmillankin se hidastaisi vain niitä, joten rajoitetulla sotilaallisella iskulla ei saavutettaisi tavoitteita.</p><p>Toiseksi Pohjois-Korea saattaisi hyvin vastata iskuun sotatoimilla, jotka johtaisivat täysimittaiseen sotaan Korean niemimaalla. Riskit eivät jäisi edes tähän, sillä sota voisi levitä, jos Kiina päättäisi tulla mukaan.</p><p>Yhteenvetona tämä skenaario ei todennäköisesti tarjoaisi pitkäaikaista ratkaisua, jolloin tilanne jatkaisi kehittymistä oletettavasti johonkin huonompaan suuntaan. Tietenkin jos Pohjois-Korean johto pelästyy tarpeeksi sotilaallisen voiman käyttöä, rajoitetulla iskulla voidaan saada maa kesytetyksi.</p><p><strong>B2 - Täysimittainen sota Korean niemimaalla:</strong></p><p>Tämä skenaario toteutuisi, jos Pohjois-Korea vastaisi Yhdysvaltojen rajoitettuun iskuun sotilaallisesti esimerkiksi aloittamalla tykistötulituksen Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin.&nbsp;</p><p>Toisaalta Trumpin hallinnon kannattaa ehkä jättää väliin kokonaan edellinen skenaario ja käyttää heti täyttä sotilaallista voimaa Pohjois-Koreaa vastaan. Pohjois-Korealla kun on jo ydinaseita, eikä kenties ole järkevä antaa mahdollisuutta maan käyttää niitä Etelä-Koreaa vastaan. Joku voisi pitää perusteltuna jopa ensi-iskua ydinaseilla Pohjois-Korean nopean kukistumisen saavuttamikseksi, mikä säästäisi eteläkorealaisten siviilien ja eteläkorealaisten ja amerikkalaisten sotilaiden henkiä.&nbsp;</p><p>Mitenkään mieluisa skenaario tämä ei olisi. Täysin varmaa on, että inhimillinen hinta olisi suuri kummallakin puolen, mutta erityisesti Pohjois-Koreaa kohtaan skenaario olisi tuhoisa. Uhriluku olisi varmasti suuri. Pohjois-Korea varmasti häviäisi sodan. Ehkä se luovuttaisi nopeastikin jenkkien ylivoiman edessä tai taistelisi katkeraan loppuun. Me emme tiedä.&nbsp;</p><p>Olisiko sota Korean niemimaalla Yhdysvalloille kärsimysten arvoinen? Jollei Kiina sekaannu, niin vaaraa amerikkalaisille siviileille ei tulisi, koska Pohjois-Korealla ei olevielä niitä mannertenvälisiä ohjuksia. Toisaalla Pohjois-Korean kansa on vuosikymmeniä ollut voimakkaan propagandan vaikutuksen alaisena, joten vaikka maa häviäisi sodan, niin väestö voisi aloittaa sissisodan rakkaan johtajan puolesta ja edessä olisi uusi Vietnam. Tai sitten Koreat jälleenyhdistyisivät, kuten Itä-Saksa ja Länsi-Saksa tekivät ja Yhdysvaltojen pitkäaikainen geopoliittinen ongelma Koreassa olisi ratkaistu.</p><p><strong>B3 - Kiina tulee sotaan mukaan</strong></p><p>Korean niemimaalla syttyisi täysimittainen sota, eikä Kiina jäisi katsomaan sivusta, kun sen liittolainen Pohjois-Korea jyrätään. Kiinan maajoukot voisi varmasti venyttää ratkaisua Korean niemimaalla, mutta Yhdysvalloilla on paremmat laivasto ja ilmavoimat, jolloin Kiinan meriympäristössä maa joutusi antamaan jenkkeille periksi. Tälloin Kiinalle jäisi ainoaksi keinoiksi muuttaa sodan kulku ydinaseiden käyttö, johon jenkit vastaisivat omasta puolestaan ydinaseilla. Tämä olisi jo painajaisskenaario.</p><p>Kuinka todennäköistä olisi Kiinan sekaantuminen Korean tilanteeseen? Se ei voisi voittaa ja kahden ydinasesuurvallan sotaa voisi olla vaikea käydä, ilman että toinen osapuoli lopulta turvautuu ydiaseisiin. Ehkä se tyytyisi vierestä katseluun ja sapelinkalisteluun, mutta vähintään sodan uhka olisi noussut huomattavasti.</p><p>Olisiko Trump valmis ottamaan riskin kaikesta tästä, jos hän iskisi sotilaallisesti Pohjois-Koreaa vastaan? Emme tiedä.</p><p><strong>Yhteenveto:&nbsp;</strong></p><p>Kävin tässä karkeasti eri skenaarioita läpi. Suuri ongelma on, että ei luotettavasti voi arvioida niiden todennäköisyyksiä. Emme pääse valtiopäämiesten päiden sisään tutkailemaan heidän ajatuksiaan emmekä tiedä, kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään. Jos sotatoimiin ryhdytään, ei voida varmasti sanoa, miten ne sujuvat ja miten niihin vastataan.</p><p>Sodan uhka on vahva. Pohjois-Korean ydinohjelma voidaan pysäyttää todennäköisesti vain sotatoimin, jotka voivat aiheuttaa pahimmillaan ydinsodan. Toisaalta mikäli Pohjois-Korea kehittää mannertenvälisiä ydinohjuksia, aiheuttaa sen vaarallisen uhan ja nostaa myös ydinsodan todennäköisyyttö alueella huomattavasti.</p><p>Presidentti Trumpin valtakauden suurin ulkopoliittinen päätös voi hyvin koskea Pohjois-Koreaa.</p><p>Pohjoiskorealainen ruletti on peli, jossa häviäjää ammutaan ydinohjuksella.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvallat liittyi presidentti Woodrow Wilsonin johdolla tasan sata vuotta sitten ensimmäiseen maailmansotaan ja muutti 1900-luvun historian kulun. Nyt presidentti Donald Trump kohtaa Korean niemimaalla ongelman, joka voi pahimmillaan johtaa jopa suurempiin seurauksiin.

Tarkoitan tietenkin Pohjois-Korean aseohjelmia, joiden tarkoitus on kehittää mannertenvälinen ydinohjus, jolla voisi iskeä Yhdysvaltoihin asti. Arvioiden mukaan Pohjois-Korealla on jo ydinaseita, mutta ne eivät ole tarpeeksi kehittyneitä, jotta niitä voisi ampua ohjuksilla.

Pohjois-Korea ei tietenkään ole ensimmäinen maa, jolla olisi ydinohjuksia, mutta Pohjois-Korea on stalinistinen diktatuuri, joka on vieläkin teknisesti sotatilassa Korean sodan jäljiltä ja joka retoriikassa jatkuvasti uhoaa ydintuholla. Maalla voisi olla huolestuttavan alhainen kyynys käyttää ydinohjuksia Etelä-Koreaa, Japania ja Yhdysvaltoja vastaan. Siksi Yhdysvallat voi ottaa tavoitteekseen ydinaseohjelman pysäyttämisen keinolla millä hyvänsä, vaikka riskit ovat suuret.

Kutsuisin tilannetta pohjoiskorealaiseksi ruletiksi. Kun venäläisessä ruletissa sylinterissä on yksi panos, niin pohjoiskorealaisessa ruletissa on useampi ja osassa on ydinlataus. Käyn tässä erilaisia skenaarioita ja spekuloin, miten Trump ja muut toimijat mahtavat pelata rulettia.

Yritän kirjoituksessani avata, miksi Trump ei ole välttämättä vastuuton, jos hän ryhtyy sotilaallisiin toimiin, vaikka riskit ovat suuret ja toisaalla, miksi rauhan ja diplomatian tie voi johtaa kuitenkin lopulta tuhoisaan konfliktiin.

Suosittelen lukemaan Petri Mäkelän kirjoituksen Pohjois-Korea kävelee veitsenterällä. Käsittelee samaa aihetta, mutta otan kirjoituksessani hieman erilaisen näkökulman.

Pohjoiskorealaisen ruletin pelaajista

On hyvä käydä läpi "ruletin" pelaajien motiiveja, jotta voisi ymmärtää skenaarioita syvällisemmin.

Donald Trump ja Yhdysvallat: Yhdysvallat sitoi itsensä Korean niemimaan valtapolitiikkaan lähtiessään puolustamaan Etelä-Koreaa pohjoisen kommunistien hyökkäykseltä 1950-luvun alussa. Sota päättyi "tasapeliin" ja siitä lähtien jaettu Korean niemimaa on ollut kylmän sodan näyttämö, jossa armeijat seisovat vastakkain rajoilla ja ovat valmiina sotaan. Tämä jatkuu siitä huolimatta, että melkein kaikkialla muualla maailmassa kylmä sota päättyi Neuvostoliiton kaatumiseen.

Yhdysvalloilla on siis merkittävää sotilasvoimaa Etelä-Koreassa ja kuten edellä todettiin, Pohjois-Korean mannertenväliset ohjukset ovat sille pelottava uhka. Toki Yhdysvallat voi vastata Pohjois-Korean ydiniskuun ydinaseholokaustilla, mutta se ei lohduttaisi lopulta hirveästi, jos Pohjois-Korean ydinohjukset onnistuisi tappamaan miljoona kalifornialaista. (Ydinasestrategiat perustuvat yleensä pelkoon vastaiskusta, joten säilyttääkseen uskottavuutensa Yhdysvallat varmasti vastaisi ydinasehyökkäykseen ydinaseilla)

Oleellinen kysymys on, mitä Trump presidenttinä tekee. Jo hänen edeltäjänsä Barack Obama piti Pohjois-Korean tilannetta huolestuttavana ja olisi ollut jopa valmis sotilaallisiin toimiin, jos sellaisella olisi saanut helppoja tuloksia. Me emme tunne Trumpin ulkopolitiikka syvällisesti, mutta tiedämme, että hän on kiihdyttänyt huomattavasti pommituksia islamistiterroristeja vastaan Lähi-Idässä, joten hän ei arkaile voiman käyttöä. Trumpin hallinnossa on myös vihjailtu, että Pohjois-Korean kanssa kaikki keinot ovat pöydällä, siis myös sotilaalliset.

Pohjois-Korea ja Kim Jong-un: Pohjois-Korea on omituinen sekoitus kommunismia ja korealaista nationalismia, joka johtaa Kim-dynastian kolmas johtaja Kim Jong-un. Pohjois-Korean johdon ajattelusta ei oikeastaan saada sisältä tietoja, joten arviointia pitää yrittää tehdä Pohjois-Korean käytäksen perusteella.

Ydinase -ja ohjusohjelmien jatkaminen määrätietoisesti huolimatta rankasta kansainvälisestä kertoo, että Kim Jong-un haluaa maalleen mannertenvälisiä ydinohjuksia. Tämä on hänen kannaltaan loogista. Köyhä ja eristäytynyt Pohjois-Korea ei perinteisillä aseilla pysty rakentamaan sotilasmahtia, joka pystyisi panemaan vastaan Yhdysvaltojen asevoimien mahdille. Mutta ydinohjuksilla Pohjois-Korea saisi pelottavan aseen, jolla voisi jopa iskeä Yhdysvaltoihin. Voimme siis olettaa, että Pohjois-Korea jatkaa aseohjelmia, jos sitä ei estetä.

Kiina: Kiina on nouseva suurvalta, jollei jopa supervalta. Korean niemimaa on sen takapihalla ja Pohjois-Korea on sille liittolainen, joka tarjoaa puskurivyöhykkeen Kiinan ja Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen asevoimien väliin. Kiinan tavoitteena on pitkällä aikavälillä tapahtuva kasvu ja taloudellnen kukoistus mielellään harmonisesti, joten alueellista epävakautta luova Pohjois-Korea on myös ongelma sille. Trump on paljon viljellyt ajatusta, että Kiina saisi Pohjois-Korean kuriin. Tämä ei näytä pitävän paikkansa. Kim-dynastia ei ole suoraan riippuvainen Kiinasta ja Kiina ei toisaalta halua kaataa sitä, sillä se voisi hyvin johtaa sekasortoon Pohjois-Koreassa ja puskurivyöhykkeen katoamiseen ja Pohjois-Korealaisten pakolaisten vyöryä Kiinaan. Sotilaallinen konflikti Korean niemimaalla joka tapauksessa koskettaa Kiinaa, vaikka maa pysyisi sellaisen ulkopuolella.

Etelä-Korea ja Japani: Etelä-Korea on konfliktin sattuessa ensimmäisenä tulilinjalla. Pohjois-Korealla onkin merkittävä määrä tykistöä, joka tähtää suoraan Etelä-Korean pääkaupunki Souliin. Vaikka Pohjois-Korea ei sotaa voittaisi, niin Etelä-Korea kärsisi. Etelä-Korea on myös lähin kohde Pohjois-Korean ydinaseille. Tilanne on siis kinkkinen maalle. Japani taas ei ole suoraan osallisena, mutta Pohjois-Korean ydinohjukset yltäisivät liian helposti Japanin suuriin asutuskeskuksiin. Onkin pohdittu, että jos Pohjois-Korean ydiase ohjelma etenee, myös Japani ja Etelä-Korea kehittäisivät omat ydinaseet, johon niillä olisi vauraina ja teknologisesti kehittyneinä valtioina hyvä edellytykset.

Venäjä: Koska Venäjällä on maarajaa Pohjois-Korean kanssa, Venäjä ei ole tilanteessa ulkopuolinen. Konflikti koskettaisi sitä, varsinkin jos siinä olisi mukana ydinaseita. Vladivostok ei lopulta ole kovin kaukana Korean niemimaasta. 

Toisaalta Venäjä voi olla ainoa joka suoraan hyötyy tilanteen todennäköisestä kiristymisestä. Mikäli Yhdysvallat lisää sotilaallista läsnäoloa Aasiasta, on se pois Euroopasta, jolloin Venäjä voisi helpommin laajentaa etupiiriään Euroopassa (Tästä Petri kirjoitti). Sota Koreassa voisi jopa johtaa eristäytymispolitiikan paluuseen Yhdysvalloissa, mistä hyötyisi Venäjä paljon.

A-ryhmän skenaariot - Rauhanomaiset ratkaisut

Käyn seuraavaksi läpi pohjoiskorealaisen ruletin erilaisia tuloksia. Jaan ne karkeasti kahteen ryhmään, sisältyykö niihin sotatoimia. Aloitan rauhanomaisista ratkaisuista. Eri skenaariot eivät kylläkään sulje välttämättä toisiaan pois ja voivat johtaa toinen toisiinsa.

A1 Yhdysvallat antaa Pohjois-Korean ydiase- ja ohjusohjelmin kehityksen jatkua: 

Maailmassa on tosiaan jo monia maita, jolla on ydinaseita ja jopa mannertenvälisiä ydinohjuksia. Olisiko Pohjois-Korea niin paha asia, jos maa liittyisi tähän kerhoon? Tämä on ehkä oleellisin kysymys koko asiassa. Sillä jos Pohjois-Korea ydinohjuksilla olisi siedettävissä, niin eikö silloin kannattaisi jättää asia sikseen ja välttää tilanteen kiristyminen ja mahdollinen suuren määrän uhreja vaativa konflikti.

Mikään status quo -ratkaisu tämä ei olisi. Ydinohjukset tekisivät kaikista sotilaallisista iskuista Pohjois-Koreaa vastaan mahdottomia, sillä niihin Pohjois-Korealla olisi aina kyky ja ehkä myös halu vastata ydiniskulla jopa Amerikkaan asti. Naureskelu Pohjois-Korean jatkuville uhkailluille vihollisten ydintuhosta loppuisi, kun Pohjois-Korea periaatteessa pystyisi muuttamaan sanansa teoiksi. Tilanne varmasti nostaisi haluja Japanissa ja Etelä-Koreassa kehittää omat ydinaseet, jolloin oltaisiin tilanttessa, että Korean niemimaan ymäristössä kaikilla olisi ydinaseita välit olisivat jännityneet. Tilanne olisi ruutitynnyri, jossa yksi kipinä väärässä paikassa saisi ydinohjukset lentämään.

Pohjois-Korean sisäinen tilanne on myös huomioitava. Kim-dynastian valta on pysynyt pystyssä kylmän sodan alkuvuosista lähtien, mutta emme koskaan tiedä, josko Kimien hallinto alkaisi sortumaan. Mikäli näin kävisi, niin Kim Jong-un voisi nostattaa hallintoa tukevaa kansallismielisyyttä aggressiivisella ulkopolitiikalla, joka voisi synnyttää sen ratkaisevan kipinän ydinsodalla. Toisaalta jos Kim-dynastian sortuminen tapahtuisi vain maan sisällä, ydinohjuksia, ydinpolttoainetta ja teknologiaa voisi päätyä sekasorrossa sellaisille tahoille, joille ei sitä soisi. Mahdollisessa Kimien jälkeisessä sisällissodassa osapuolet voisivat käyttää ydinaseita toisiaan vastaan.

Yhteenvetona voisi todeta, että vaikka nyt valittaisiin rauha, niin Pohjois-Korean ydinohjukset tekisivät potenttiaalisesta konfliktista entistä vaarallisemman, eivätkä välttämättä pienentäisi sen mahdollisuutta.

Trump ja hänen hallintonsa viestinnästä päätellen tämä skenaario ei ole ollenkaan mieluisa ja pyrkivät estämään sen. Kysymys on, kuinka pitkälle Trump on valmis menemään.

A2 Yhdysvallat onnistuu painostamaan diplomaattisin keinoin Pohjois-Korean luopumaan ydinaseistaan:

Tässä skenaariossa Yhdysvallat diplomaattisin keinoin onnistuisi saamaan lopettamaan Pohjois-Korean aseohjelmat. Työkalupakissa olisi keppiä ja porkkanaa, kuten talouspakotteita ja niiden lieventämistä tilanteen kehityksen mukaan. Mitään sotilaallisia toimia ei tarvittaisi.

Kuulostaa hyvältä kieltämättä. Ainoa ongelma on, että se ei toimi. Tätä ovat yrittäneet kylmän sodan jälkeen presidentit Clinton, Bush ja Obama. Jonkilaista menestystä on tullut. Mutta Kim Jong-unin johdolla Pohjois-Korea on edennyt kohti mannertenvälisiä ydinohjuksia.

Trump on ottanut tässä taktiikassa kovemman linjan. Puheet, joissa jätetään tilaa sotilaallisille toimille antaa viestin Pohjois-Korean johdolle ja liittolaismaa Kiinalle, että jos aseohjelmat jatkuvat, edessä voi olla sota. Oleellista on, että onko Kim Jong-un valmis katsomaan bluffin ja kokemaan sodan tai pystyisikö Kiina sittenkin laittamaan Pohjois-Korean aisoihin.

Jos Trumpin hallinnon kiristynyt retoriikka ei vaikuta Pohjois-Korean johtoon, pitää sen joko hyväksyä Pohjois-Korean mannertenväliset ydinaseohjukset tai olla valmis toteuttamaan uhkaukset, eli aloittamaan sotatoimet.

B-ryhmän skenaariot - Sotavoiman käyttö

B1- Pohjois-Korean ydinohjelman rampauttaminen rajoitetuilla sotilaallisilla iskuilla:

Tässä skenaariossa Yhdysvaltojen asevoimat iskisivät Pohjois-Korean ydinlaitoksiin ja ohjusohjelman kohteisiin, joka rampauttaisi Pohjois-Korean aseohjelmat.

Trump voisi melkein olla valmis tähän, Obamakin vakavasti harkitsi sitä. Tässä olisi kuitenkin kaksi isoa ongelmaa.

Ensinnäkin Pohjois-Korean ydinohjelma ja aseteollisuus ovat sen verran kehittyneitä, että niitä ei muutamalla risteilyohjuksella pysty tuhoamaan. Parhaimmillankin se hidastaisi vain niitä, joten rajoitetulla sotilaallisella iskulla ei saavutettaisi tavoitteita.

Toiseksi Pohjois-Korea saattaisi hyvin vastata iskuun sotatoimilla, jotka johtaisivat täysimittaiseen sotaan Korean niemimaalla. Riskit eivät jäisi edes tähän, sillä sota voisi levitä, jos Kiina päättäisi tulla mukaan.

Yhteenvetona tämä skenaario ei todennäköisesti tarjoaisi pitkäaikaista ratkaisua, jolloin tilanne jatkaisi kehittymistä oletettavasti johonkin huonompaan suuntaan. Tietenkin jos Pohjois-Korean johto pelästyy tarpeeksi sotilaallisen voiman käyttöä, rajoitetulla iskulla voidaan saada maa kesytetyksi.

B2 - Täysimittainen sota Korean niemimaalla:

Tämä skenaario toteutuisi, jos Pohjois-Korea vastaisi Yhdysvaltojen rajoitettuun iskuun sotilaallisesti esimerkiksi aloittamalla tykistötulituksen Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin. 

Toisaalta Trumpin hallinnon kannattaa ehkä jättää väliin kokonaan edellinen skenaario ja käyttää heti täyttä sotilaallista voimaa Pohjois-Koreaa vastaan. Pohjois-Korealla kun on jo ydinaseita, eikä kenties ole järkevä antaa mahdollisuutta maan käyttää niitä Etelä-Koreaa vastaan. Joku voisi pitää perusteltuna jopa ensi-iskua ydinaseilla Pohjois-Korean nopean kukistumisen saavuttamikseksi, mikä säästäisi eteläkorealaisten siviilien ja eteläkorealaisten ja amerikkalaisten sotilaiden henkiä. 

Mitenkään mieluisa skenaario tämä ei olisi. Täysin varmaa on, että inhimillinen hinta olisi suuri kummallakin puolen, mutta erityisesti Pohjois-Koreaa kohtaan skenaario olisi tuhoisa. Uhriluku olisi varmasti suuri. Pohjois-Korea varmasti häviäisi sodan. Ehkä se luovuttaisi nopeastikin jenkkien ylivoiman edessä tai taistelisi katkeraan loppuun. Me emme tiedä. 

Olisiko sota Korean niemimaalla Yhdysvalloille kärsimysten arvoinen? Jollei Kiina sekaannu, niin vaaraa amerikkalaisille siviileille ei tulisi, koska Pohjois-Korealla ei olevielä niitä mannertenvälisiä ohjuksia. Toisaalla Pohjois-Korean kansa on vuosikymmeniä ollut voimakkaan propagandan vaikutuksen alaisena, joten vaikka maa häviäisi sodan, niin väestö voisi aloittaa sissisodan rakkaan johtajan puolesta ja edessä olisi uusi Vietnam. Tai sitten Koreat jälleenyhdistyisivät, kuten Itä-Saksa ja Länsi-Saksa tekivät ja Yhdysvaltojen pitkäaikainen geopoliittinen ongelma Koreassa olisi ratkaistu.

B3 - Kiina tulee sotaan mukaan

Korean niemimaalla syttyisi täysimittainen sota, eikä Kiina jäisi katsomaan sivusta, kun sen liittolainen Pohjois-Korea jyrätään. Kiinan maajoukot voisi varmasti venyttää ratkaisua Korean niemimaalla, mutta Yhdysvalloilla on paremmat laivasto ja ilmavoimat, jolloin Kiinan meriympäristössä maa joutusi antamaan jenkkeille periksi. Tälloin Kiinalle jäisi ainoaksi keinoiksi muuttaa sodan kulku ydinaseiden käyttö, johon jenkit vastaisivat omasta puolestaan ydinaseilla. Tämä olisi jo painajaisskenaario.

Kuinka todennäköistä olisi Kiinan sekaantuminen Korean tilanteeseen? Se ei voisi voittaa ja kahden ydinasesuurvallan sotaa voisi olla vaikea käydä, ilman että toinen osapuoli lopulta turvautuu ydiaseisiin. Ehkä se tyytyisi vierestä katseluun ja sapelinkalisteluun, mutta vähintään sodan uhka olisi noussut huomattavasti.

Olisiko Trump valmis ottamaan riskin kaikesta tästä, jos hän iskisi sotilaallisesti Pohjois-Koreaa vastaan? Emme tiedä.

Yhteenveto: 

Kävin tässä karkeasti eri skenaarioita läpi. Suuri ongelma on, että ei luotettavasti voi arvioida niiden todennäköisyyksiä. Emme pääse valtiopäämiesten päiden sisään tutkailemaan heidän ajatuksiaan emmekä tiedä, kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään. Jos sotatoimiin ryhdytään, ei voida varmasti sanoa, miten ne sujuvat ja miten niihin vastataan.

Sodan uhka on vahva. Pohjois-Korean ydinohjelma voidaan pysäyttää todennäköisesti vain sotatoimin, jotka voivat aiheuttaa pahimmillaan ydinsodan. Toisaalta mikäli Pohjois-Korea kehittää mannertenvälisiä ydinohjuksia, aiheuttaa sen vaarallisen uhan ja nostaa myös ydinsodan todennäköisyyttö alueella huomattavasti.

Presidentti Trumpin valtakauden suurin ulkopoliittinen päätös voi hyvin koskea Pohjois-Koreaa.

Pohjoiskorealainen ruletti on peli, jossa häviäjää ammutaan ydinohjuksella.

 

 

]]>
4 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235192-trump-ja-pohjoiskorealainen-ruletti#comments Donald Trump Kiina Pohjois-Korea Ydinaseet Yhdysvallat Thu, 06 Apr 2017 17:04:27 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235192-trump-ja-pohjoiskorealainen-ruletti
Presidentti Trumpin vauhdikas alku http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231432-presidentti-trumpin-vauhdikas-alku <p>Donald Trump on ollut nyt Yhdysvaltojen presidentti kolme ja puoli viikkoa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt ja media on käytännössä päässyt repimään kohuotsikoita Trumpista niin Amerikassa kuin täällä koto-Suomessa. Mutta mikä oikeasti on ollut merkityksellistä Trumpi presidenttiyden alkutaipaleella. Käyn sitä läpi tässä kirjoituksessa.</p><p><strong>Maahantulokielto oli harhalaukaus</strong></p><p>Ehkä eniten kohua on herättänyt Trumpin asetus kieltää seitsemän muslimimaan kansalaisten saapuminen Yhdysvaltoihin. Tämä herätti suurta vastustusta demokraattioppositiossa sekä suuressa osassa maailmaa. Teknisesti ottaen kielto ei koske muslimeja, mutta koska Trump oli kampanjansa aikana puhunut muslimien maahantulokiellosta ja kielto koski muslimimaita, niin moni sitä muslimikieltona pitää.</p><p>Oma näkemys on, että maahantulokielto oli propagandatemppu. Terrorismi on toki hyvin yleistä kieltoa koskevissa seitsemässä muslimimaassa, mutta jo aikaisemminkin ne kyseisten maiden kansalaiset, jotka ovat saaneet matkustusluvan, on syynätty hyvin tarkkaan. Väliaikainen maahantulokielto ei olisi todennäköisesti estanyt yhtään terrori-iskua. Toisaalla Trumpin viesti maailmalle ja erityisesti omille kannattajille oli, että hän on toiminnan mies, joka saa asioita aikaiseksi.</p><p>Moni pitää koko kansakuntaa koskevia maahantulokieltoja leimaavia, ilmeisesti myös Trumpin hallinto, sillä maahantulokielto ei koskenut maita, jotka ovat Yhdysvalloille tärkeitä aluelliisia liitolaisia, mutta joiden kansalaiset osallistuvat tai tukevat suhteellisen aktiivisesti terrorismia, kuten Egyptiä tai Saubi-Arabiaa. Nyt kohteena maat ovat erittäin heikkoja tai Yhdysvaltojen vastustajia, joiden suhteutumisesta Yhdysvaltoihin ei tarvitse kovin paljon välittää.</p><p>Mutta hosumalla jälki ei ole hyvää, edes silloin kun kyseessä on Yhdysvaltojen presidentti. Maahantulokielto laitettiin jäihin liittovaltion tuomioistuinten eri asteissa, eikä Trumpin hallinto näytä vievän tapausta pikaisella aikataululla korkeimpaan oikeuteuteen, jolla on viimeinen sana perustuslain tulkinnasta. Trumpin hallinnon olisi kannattanut valmistella kieltoa pidempään ja huolellisemmin ja odottaa, että Trumpin oikeusministeri Jeff Sessionsin nimitys varmistuu senaatissa, jolloin Sessionsin johtamalla oikeusministeriöllä olisi ollut paremmat mahdollisuudet puolustaa kieltoa oikeudessa.</p><p>Vaikka Trump onkin ilmaissut suuttumuksensa kiellon jäädyttämisestä päättäneille tuomareille, Yhdysvaltojen perustuslaissa vallan kolmijako on toteutettu niin hyvin, että lyhyellä aikavälillä Trumpin on vaikea vaikuttaa mitenkään tuomioistuinten toimintaan. Toki hän tulee nimittämään valtakaudellaan liittovaltion tuomioistuinten uudet tuomarit ja senaatti nämä nimitykset vahvistaa. Tuomarit eivät kuitenkaan ole vastuussa päätöksistään edes presidentille, jotka heidät nimittävät.</p><p><strong>Valtakausi on kuitenkin alkamassa onnistuneesti</strong></p><p>Paljon puhuttiin Trumpin vaalikampanjan aikana, että Trumpin vaalipuheet ovat tyhjiä ja hän ei tule vaalilupauksiaan toteuttamaan. Tämä on paljastumassa pääasiassa harhaoletukseksi.</p><p>Trump on rakentamassa Meksikon rajalle muurin ja hän yrittää laittaa Meksikon sen maksamaan. Miten tämä tapahtuu, ei ole vielä tarkasti tiedossa, mutta Trumpin vaatimus laittaa Meksiko maksamaan muuri aiheutti Trumpin ja Meksikon presidenti tapaamisen perumisen.</p><p>Trump naulasi myös lupauksena mukaisesti Tyynenmeren vapaakauppa sopimksen TTP:n, joka oli jo muutenkin käytännössä kuollut jenkkien politiikassa. Myös Hillary Clinton vastusti vaalikampanjassaan sopimusta.</p><p>Tärkein Trumpin päätös tähän mennessä on nimittää korkeimpaan oikeuteen konservatiivituomari Neil Gorsuch. Jos/kun Gorsuchin nimitys menee republikaanienemmistöisessä senaatissa läpi, niin 49-vuotias Gorsuch voi elinikäisessä korkeimassa oikeuden tuomarin virassa vaikuttaa perustuslain tulkintaan vuosikymmeniä ja varmistaa konservatiivienemmistön pysymisen oikeusistuimessa.</p><p>Trump on myös saanut tähän mennessä kaikki ministerinimitykset läpi senaatissa. Tämä on merkittävää, sillä Trumpin kabinetissa on tulossa konservatiivisin sitten 1930-luvun alun. Tämä myös kertoo, että kongressin republikaanit ovat tiukasti Trumpin tukena. Trumpilla on siis hyvät mahdollisuudet saada lakipakettejaan läpi kongresissa.</p><p>Yhdysvalloissa on kongressinvaalit kahden vuoden välein, ja vuonna 2018 valitaan uudelleen koko edustajaihuone ja kolmas osa senaatin jäsenistä uudelleen. Tällä hetkellä republikaanien asema niihin näyttää hyvältä. Välivaalien alhainen äänestysprosentti suosii republikaaneja, kun heidän kannattajansa jaksavat vaivautua uurnille. Myös senaatinvaalien kartta on suotuisa republikaaneille. Eli Trumpilla on hyvät mahdollisuudet säilyttää republikaanit enemmistössä kongressin molemmisa kamareissa ja saada politiikkansa siellä läpi. Kun kongressi hyväksyy lain, niin sen kumoamiseen tarvitaan sekä presidentin että kongressin molempien kamareiden tuki.&nbsp;</p><p><strong>Ulkopoliittinen linja on kova</strong></p><p>Trumpin ulkopolitiikan suuria linjoja on vielä liian aikaista arvioida kovin syvällisesti, koska Trumpin valtakautta on kulunut vielä aika vähän.&nbsp;</p><p>Muslimimaiden maahantulokielto kertoi tiukassa suhtautumisesta islamistiseen terrorismiin. Trump myös&nbsp;määräsi&nbsp;erikoisjoukkojen iskun Al-Qaidan johtoa vastaan Jemenissä, jossa onnistuttiin tappamaan järjestön johtajia. Trump myös asetti pakotteita Irania vastaa ohjuskokeen vuoksi ja Trumpin hallinnon kerrotaan harkitsevan Iranin vallankumouskaartin ja arabimaailmassa vaikuttavan muslimiveljeskunnan luokittelemista terroristijärjestöksi. Näillä päätökisllä olisi isot diplomaattiset vaikutukset ja jännitteet kiristyisivät vamasti.</p><p>Pohjois-Korean ydinaseet ja ohjuskokeet ovat iso ongelma Yhdysvalloille. Vielä ei selvää, miten Trump aikoo häirikkömaata käsitellä.</p><p>Kiinan &quot;yhden Kiinan&quot;-politiikka Trump ei ole enää kyseenalaistamassa, mutta jännitteet Etelä-Kiinan merellä voi pahimmillaan yltyä sotilaalliseksi konfliktiksi. Trumpin ulkoministeri Rex Tillerson on vihjannut, että Yhdysvaltojen laivaston pitäisi estää Kiinan pääsyy Etelä-Kiinan merelle rakantamille keinotekoisille saarille.</p><p>Venäjän suhteen Trunpin linja on vielä epäselvä. Natosta Yhdysvallat ei ole vetäytymässä ja Trumpin hallinnon edustajat ovat tuominneet Venäjän aggressiivista ulkopolitiikkaa, mutta toisaalta Trump on puolustanut Putinia julkisesti tv-haastattelussa Yhdysvaltojen moraallisella kustannuksella.</p><p><strong>Liian aikaista johtopäätöksiin</strong></p><p>Trumpin hallinto on ollut vallassa vasta kolme ja puoli viikkoa. Vaikka merkityksellisiä asioita tapahtuu koko ajan, niin vielä on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä niistä suurista linjoista, mitä Trump tulee vetämään. Emme vielä tiedä, aikooko Trump esimerkiksi tosissaan harjoittaa protektionismia tai millaisella systeemillä hän korvaa Obamacaren.&nbsp;</p><p>Kannattaa siis seurata aktiivisesti mitä Trump tekee. Kohuja tulee varmasti, mutta syvempää poliittista merkitystä niillä ei aina ole. Trumpin hallinto on täynnä päteviä henkilöitä, jos Trump saa kokonaisuuden toimimaan, hänen valtakaudestaan voi tule hyvin merkityksellinen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Donald Trump on ollut nyt Yhdysvaltojen presidentti kolme ja puoli viikkoa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt ja media on käytännössä päässyt repimään kohuotsikoita Trumpista niin Amerikassa kuin täällä koto-Suomessa. Mutta mikä oikeasti on ollut merkityksellistä Trumpi presidenttiyden alkutaipaleella. Käyn sitä läpi tässä kirjoituksessa.

Maahantulokielto oli harhalaukaus

Ehkä eniten kohua on herättänyt Trumpin asetus kieltää seitsemän muslimimaan kansalaisten saapuminen Yhdysvaltoihin. Tämä herätti suurta vastustusta demokraattioppositiossa sekä suuressa osassa maailmaa. Teknisesti ottaen kielto ei koske muslimeja, mutta koska Trump oli kampanjansa aikana puhunut muslimien maahantulokiellosta ja kielto koski muslimimaita, niin moni sitä muslimikieltona pitää.

Oma näkemys on, että maahantulokielto oli propagandatemppu. Terrorismi on toki hyvin yleistä kieltoa koskevissa seitsemässä muslimimaassa, mutta jo aikaisemminkin ne kyseisten maiden kansalaiset, jotka ovat saaneet matkustusluvan, on syynätty hyvin tarkkaan. Väliaikainen maahantulokielto ei olisi todennäköisesti estanyt yhtään terrori-iskua. Toisaalla Trumpin viesti maailmalle ja erityisesti omille kannattajille oli, että hän on toiminnan mies, joka saa asioita aikaiseksi.

Moni pitää koko kansakuntaa koskevia maahantulokieltoja leimaavia, ilmeisesti myös Trumpin hallinto, sillä maahantulokielto ei koskenut maita, jotka ovat Yhdysvalloille tärkeitä aluelliisia liitolaisia, mutta joiden kansalaiset osallistuvat tai tukevat suhteellisen aktiivisesti terrorismia, kuten Egyptiä tai Saubi-Arabiaa. Nyt kohteena maat ovat erittäin heikkoja tai Yhdysvaltojen vastustajia, joiden suhteutumisesta Yhdysvaltoihin ei tarvitse kovin paljon välittää.

Mutta hosumalla jälki ei ole hyvää, edes silloin kun kyseessä on Yhdysvaltojen presidentti. Maahantulokielto laitettiin jäihin liittovaltion tuomioistuinten eri asteissa, eikä Trumpin hallinto näytä vievän tapausta pikaisella aikataululla korkeimpaan oikeuteuteen, jolla on viimeinen sana perustuslain tulkinnasta. Trumpin hallinnon olisi kannattanut valmistella kieltoa pidempään ja huolellisemmin ja odottaa, että Trumpin oikeusministeri Jeff Sessionsin nimitys varmistuu senaatissa, jolloin Sessionsin johtamalla oikeusministeriöllä olisi ollut paremmat mahdollisuudet puolustaa kieltoa oikeudessa.

Vaikka Trump onkin ilmaissut suuttumuksensa kiellon jäädyttämisestä päättäneille tuomareille, Yhdysvaltojen perustuslaissa vallan kolmijako on toteutettu niin hyvin, että lyhyellä aikavälillä Trumpin on vaikea vaikuttaa mitenkään tuomioistuinten toimintaan. Toki hän tulee nimittämään valtakaudellaan liittovaltion tuomioistuinten uudet tuomarit ja senaatti nämä nimitykset vahvistaa. Tuomarit eivät kuitenkaan ole vastuussa päätöksistään edes presidentille, jotka heidät nimittävät.

Valtakausi on kuitenkin alkamassa onnistuneesti

Paljon puhuttiin Trumpin vaalikampanjan aikana, että Trumpin vaalipuheet ovat tyhjiä ja hän ei tule vaalilupauksiaan toteuttamaan. Tämä on paljastumassa pääasiassa harhaoletukseksi.

Trump on rakentamassa Meksikon rajalle muurin ja hän yrittää laittaa Meksikon sen maksamaan. Miten tämä tapahtuu, ei ole vielä tarkasti tiedossa, mutta Trumpin vaatimus laittaa Meksiko maksamaan muuri aiheutti Trumpin ja Meksikon presidenti tapaamisen perumisen.

Trump naulasi myös lupauksena mukaisesti Tyynenmeren vapaakauppa sopimksen TTP:n, joka oli jo muutenkin käytännössä kuollut jenkkien politiikassa. Myös Hillary Clinton vastusti vaalikampanjassaan sopimusta.

Tärkein Trumpin päätös tähän mennessä on nimittää korkeimpaan oikeuteen konservatiivituomari Neil Gorsuch. Jos/kun Gorsuchin nimitys menee republikaanienemmistöisessä senaatissa läpi, niin 49-vuotias Gorsuch voi elinikäisessä korkeimassa oikeuden tuomarin virassa vaikuttaa perustuslain tulkintaan vuosikymmeniä ja varmistaa konservatiivienemmistön pysymisen oikeusistuimessa.

Trump on myös saanut tähän mennessä kaikki ministerinimitykset läpi senaatissa. Tämä on merkittävää, sillä Trumpin kabinetissa on tulossa konservatiivisin sitten 1930-luvun alun. Tämä myös kertoo, että kongressin republikaanit ovat tiukasti Trumpin tukena. Trumpilla on siis hyvät mahdollisuudet saada lakipakettejaan läpi kongresissa.

Yhdysvalloissa on kongressinvaalit kahden vuoden välein, ja vuonna 2018 valitaan uudelleen koko edustajaihuone ja kolmas osa senaatin jäsenistä uudelleen. Tällä hetkellä republikaanien asema niihin näyttää hyvältä. Välivaalien alhainen äänestysprosentti suosii republikaaneja, kun heidän kannattajansa jaksavat vaivautua uurnille. Myös senaatinvaalien kartta on suotuisa republikaaneille. Eli Trumpilla on hyvät mahdollisuudet säilyttää republikaanit enemmistössä kongressin molemmisa kamareissa ja saada politiikkansa siellä läpi. Kun kongressi hyväksyy lain, niin sen kumoamiseen tarvitaan sekä presidentin että kongressin molempien kamareiden tuki. 

Ulkopoliittinen linja on kova

Trumpin ulkopolitiikan suuria linjoja on vielä liian aikaista arvioida kovin syvällisesti, koska Trumpin valtakautta on kulunut vielä aika vähän. 

Muslimimaiden maahantulokielto kertoi tiukassa suhtautumisesta islamistiseen terrorismiin. Trump myös määräsi erikoisjoukkojen iskun Al-Qaidan johtoa vastaan Jemenissä, jossa onnistuttiin tappamaan järjestön johtajia. Trump myös asetti pakotteita Irania vastaa ohjuskokeen vuoksi ja Trumpin hallinnon kerrotaan harkitsevan Iranin vallankumouskaartin ja arabimaailmassa vaikuttavan muslimiveljeskunnan luokittelemista terroristijärjestöksi. Näillä päätökisllä olisi isot diplomaattiset vaikutukset ja jännitteet kiristyisivät vamasti.

Pohjois-Korean ydinaseet ja ohjuskokeet ovat iso ongelma Yhdysvalloille. Vielä ei selvää, miten Trump aikoo häirikkömaata käsitellä.

Kiinan "yhden Kiinan"-politiikka Trump ei ole enää kyseenalaistamassa, mutta jännitteet Etelä-Kiinan merellä voi pahimmillaan yltyä sotilaalliseksi konfliktiksi. Trumpin ulkoministeri Rex Tillerson on vihjannut, että Yhdysvaltojen laivaston pitäisi estää Kiinan pääsyy Etelä-Kiinan merelle rakantamille keinotekoisille saarille.

Venäjän suhteen Trunpin linja on vielä epäselvä. Natosta Yhdysvallat ei ole vetäytymässä ja Trumpin hallinnon edustajat ovat tuominneet Venäjän aggressiivista ulkopolitiikkaa, mutta toisaalta Trump on puolustanut Putinia julkisesti tv-haastattelussa Yhdysvaltojen moraallisella kustannuksella.

Liian aikaista johtopäätöksiin

Trumpin hallinto on ollut vallassa vasta kolme ja puoli viikkoa. Vaikka merkityksellisiä asioita tapahtuu koko ajan, niin vielä on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä niistä suurista linjoista, mitä Trump tulee vetämään. Emme vielä tiedä, aikooko Trump esimerkiksi tosissaan harjoittaa protektionismia tai millaisella systeemillä hän korvaa Obamacaren. 

Kannattaa siis seurata aktiivisesti mitä Trump tekee. Kohuja tulee varmasti, mutta syvempää poliittista merkitystä niillä ei aina ole. Trumpin hallinto on täynnä päteviä henkilöitä, jos Trump saa kokonaisuuden toimimaan, hänen valtakaudestaan voi tule hyvin merkityksellinen.

]]>
1 http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231432-presidentti-trumpin-vauhdikas-alku#comments Donald Trump Yhdysvallat Mon, 13 Feb 2017 17:55:31 +0000 Roger Kulmala http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231432-presidentti-trumpin-vauhdikas-alku