*

Roger Kulmala Kansallismielistä ajattelua

Trump ja pohjoiskorealainen ruletti

  • Trump ja pohjoiskorealainen ruletti

Yhdysvallat liittyi presidentti Woodrow Wilsonin johdolla tasan sata vuotta sitten ensimmäiseen maailmansotaan ja muutti 1900-luvun historian kulun. Nyt presidentti Donald Trump kohtaa Korean niemimaalla ongelman, joka voi pahimmillaan johtaa jopa suurempiin seurauksiin.

Tarkoitan tietenkin Pohjois-Korean aseohjelmia, joiden tarkoitus on kehittää mannertenvälinen ydinohjus, jolla voisi iskeä Yhdysvaltoihin asti. Arvioiden mukaan Pohjois-Korealla on jo ydinaseita, mutta ne eivät ole tarpeeksi kehittyneitä, jotta niitä voisi ampua ohjuksilla.

Pohjois-Korea ei tietenkään ole ensimmäinen maa, jolla olisi ydinohjuksia, mutta Pohjois-Korea on stalinistinen diktatuuri, joka on vieläkin teknisesti sotatilassa Korean sodan jäljiltä ja joka retoriikassa jatkuvasti uhoaa ydintuholla. Maalla voisi olla huolestuttavan alhainen kyynys käyttää ydinohjuksia Etelä-Koreaa, Japania ja Yhdysvaltoja vastaan. Siksi Yhdysvallat voi ottaa tavoitteekseen ydinaseohjelman pysäyttämisen keinolla millä hyvänsä, vaikka riskit ovat suuret.

Kutsuisin tilannetta pohjoiskorealaiseksi ruletiksi. Kun venäläisessä ruletissa sylinterissä on yksi panos, niin pohjoiskorealaisessa ruletissa on useampi ja osassa on ydinlataus. Käyn tässä erilaisia skenaarioita ja spekuloin, miten Trump ja muut toimijat mahtavat pelata rulettia.

Yritän kirjoituksessani avata, miksi Trump ei ole välttämättä vastuuton, jos hän ryhtyy sotilaallisiin toimiin, vaikka riskit ovat suuret ja toisaalla, miksi rauhan ja diplomatian tie voi johtaa kuitenkin lopulta tuhoisaan konfliktiin.

Suosittelen lukemaan Petri Mäkelän kirjoituksen Pohjois-Korea kävelee veitsenterällä. Käsittelee samaa aihetta, mutta otan kirjoituksessani hieman erilaisen näkökulman.

Pohjoiskorealaisen ruletin pelaajista

On hyvä käydä läpi "ruletin" pelaajien motiiveja, jotta voisi ymmärtää skenaarioita syvällisemmin.

Donald Trump ja Yhdysvallat: Yhdysvallat sitoi itsensä Korean niemimaan valtapolitiikkaan lähtiessään puolustamaan Etelä-Koreaa pohjoisen kommunistien hyökkäykseltä 1950-luvun alussa. Sota päättyi "tasapeliin" ja siitä lähtien jaettu Korean niemimaa on ollut kylmän sodan näyttämö, jossa armeijat seisovat vastakkain rajoilla ja ovat valmiina sotaan. Tämä jatkuu siitä huolimatta, että melkein kaikkialla muualla maailmassa kylmä sota päättyi Neuvostoliiton kaatumiseen.

Yhdysvalloilla on siis merkittävää sotilasvoimaa Etelä-Koreassa ja kuten edellä todettiin, Pohjois-Korean mannertenväliset ohjukset ovat sille pelottava uhka. Toki Yhdysvallat voi vastata Pohjois-Korean ydiniskuun ydinaseholokaustilla, mutta se ei lohduttaisi lopulta hirveästi, jos Pohjois-Korean ydinohjukset onnistuisi tappamaan miljoona kalifornialaista. (Ydinasestrategiat perustuvat yleensä pelkoon vastaiskusta, joten säilyttääkseen uskottavuutensa Yhdysvallat varmasti vastaisi ydinasehyökkäykseen ydinaseilla)

Oleellinen kysymys on, mitä Trump presidenttinä tekee. Jo hänen edeltäjänsä Barack Obama piti Pohjois-Korean tilannetta huolestuttavana ja olisi ollut jopa valmis sotilaallisiin toimiin, jos sellaisella olisi saanut helppoja tuloksia. Me emme tunne Trumpin ulkopolitiikka syvällisesti, mutta tiedämme, että hän on kiihdyttänyt huomattavasti pommituksia islamistiterroristeja vastaan Lähi-Idässä, joten hän ei arkaile voiman käyttöä. Trumpin hallinnossa on myös vihjailtu, että Pohjois-Korean kanssa kaikki keinot ovat pöydällä, siis myös sotilaalliset.

Pohjois-Korea ja Kim Jong-un: Pohjois-Korea on omituinen sekoitus kommunismia ja korealaista nationalismia, joka johtaa Kim-dynastian kolmas johtaja Kim Jong-un. Pohjois-Korean johdon ajattelusta ei oikeastaan saada sisältä tietoja, joten arviointia pitää yrittää tehdä Pohjois-Korean käytäksen perusteella.

Ydinase -ja ohjusohjelmien jatkaminen määrätietoisesti huolimatta rankasta kansainvälisestä kertoo, että Kim Jong-un haluaa maalleen mannertenvälisiä ydinohjuksia. Tämä on hänen kannaltaan loogista. Köyhä ja eristäytynyt Pohjois-Korea ei perinteisillä aseilla pysty rakentamaan sotilasmahtia, joka pystyisi panemaan vastaan Yhdysvaltojen asevoimien mahdille. Mutta ydinohjuksilla Pohjois-Korea saisi pelottavan aseen, jolla voisi jopa iskeä Yhdysvaltoihin. Voimme siis olettaa, että Pohjois-Korea jatkaa aseohjelmia, jos sitä ei estetä.

Kiina: Kiina on nouseva suurvalta, jollei jopa supervalta. Korean niemimaa on sen takapihalla ja Pohjois-Korea on sille liittolainen, joka tarjoaa puskurivyöhykkeen Kiinan ja Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen asevoimien väliin. Kiinan tavoitteena on pitkällä aikavälillä tapahtuva kasvu ja taloudellnen kukoistus mielellään harmonisesti, joten alueellista epävakautta luova Pohjois-Korea on myös ongelma sille. Trump on paljon viljellyt ajatusta, että Kiina saisi Pohjois-Korean kuriin. Tämä ei näytä pitävän paikkansa. Kim-dynastia ei ole suoraan riippuvainen Kiinasta ja Kiina ei toisaalta halua kaataa sitä, sillä se voisi hyvin johtaa sekasortoon Pohjois-Koreassa ja puskurivyöhykkeen katoamiseen ja Pohjois-Korealaisten pakolaisten vyöryä Kiinaan. Sotilaallinen konflikti Korean niemimaalla joka tapauksessa koskettaa Kiinaa, vaikka maa pysyisi sellaisen ulkopuolella.

Etelä-Korea ja Japani: Etelä-Korea on konfliktin sattuessa ensimmäisenä tulilinjalla. Pohjois-Korealla onkin merkittävä määrä tykistöä, joka tähtää suoraan Etelä-Korean pääkaupunki Souliin. Vaikka Pohjois-Korea ei sotaa voittaisi, niin Etelä-Korea kärsisi. Etelä-Korea on myös lähin kohde Pohjois-Korean ydinaseille. Tilanne on siis kinkkinen maalle. Japani taas ei ole suoraan osallisena, mutta Pohjois-Korean ydinohjukset yltäisivät liian helposti Japanin suuriin asutuskeskuksiin. Onkin pohdittu, että jos Pohjois-Korean ydiase ohjelma etenee, myös Japani ja Etelä-Korea kehittäisivät omat ydinaseet, johon niillä olisi vauraina ja teknologisesti kehittyneinä valtioina hyvä edellytykset.

Venäjä: Koska Venäjällä on maarajaa Pohjois-Korean kanssa, Venäjä ei ole tilanteessa ulkopuolinen. Konflikti koskettaisi sitä, varsinkin jos siinä olisi mukana ydinaseita. Vladivostok ei lopulta ole kovin kaukana Korean niemimaasta. 

Toisaalta Venäjä voi olla ainoa joka suoraan hyötyy tilanteen todennäköisestä kiristymisestä. Mikäli Yhdysvallat lisää sotilaallista läsnäoloa Aasiasta, on se pois Euroopasta, jolloin Venäjä voisi helpommin laajentaa etupiiriään Euroopassa (Tästä Petri kirjoitti). Sota Koreassa voisi jopa johtaa eristäytymispolitiikan paluuseen Yhdysvalloissa, mistä hyötyisi Venäjä paljon.

A-ryhmän skenaariot - Rauhanomaiset ratkaisut

Käyn seuraavaksi läpi pohjoiskorealaisen ruletin erilaisia tuloksia. Jaan ne karkeasti kahteen ryhmään, sisältyykö niihin sotatoimia. Aloitan rauhanomaisista ratkaisuista. Eri skenaariot eivät kylläkään sulje välttämättä toisiaan pois ja voivat johtaa toinen toisiinsa.

A1 Yhdysvallat antaa Pohjois-Korean ydiase- ja ohjusohjelmin kehityksen jatkua: 

Maailmassa on tosiaan jo monia maita, jolla on ydinaseita ja jopa mannertenvälisiä ydinohjuksia. Olisiko Pohjois-Korea niin paha asia, jos maa liittyisi tähän kerhoon? Tämä on ehkä oleellisin kysymys koko asiassa. Sillä jos Pohjois-Korea ydinohjuksilla olisi siedettävissä, niin eikö silloin kannattaisi jättää asia sikseen ja välttää tilanteen kiristyminen ja mahdollinen suuren määrän uhreja vaativa konflikti.

Mikään status quo -ratkaisu tämä ei olisi. Ydinohjukset tekisivät kaikista sotilaallisista iskuista Pohjois-Koreaa vastaan mahdottomia, sillä niihin Pohjois-Korealla olisi aina kyky ja ehkä myös halu vastata ydiniskulla jopa Amerikkaan asti. Naureskelu Pohjois-Korean jatkuville uhkailluille vihollisten ydintuhosta loppuisi, kun Pohjois-Korea periaatteessa pystyisi muuttamaan sanansa teoiksi. Tilanne varmasti nostaisi haluja Japanissa ja Etelä-Koreassa kehittää omat ydinaseet, jolloin oltaisiin tilanttessa, että Korean niemimaan ymäristössä kaikilla olisi ydinaseita välit olisivat jännityneet. Tilanne olisi ruutitynnyri, jossa yksi kipinä väärässä paikassa saisi ydinohjukset lentämään.

Pohjois-Korean sisäinen tilanne on myös huomioitava. Kim-dynastian valta on pysynyt pystyssä kylmän sodan alkuvuosista lähtien, mutta emme koskaan tiedä, josko Kimien hallinto alkaisi sortumaan. Mikäli näin kävisi, niin Kim Jong-un voisi nostattaa hallintoa tukevaa kansallismielisyyttä aggressiivisella ulkopolitiikalla, joka voisi synnyttää sen ratkaisevan kipinän ydinsodalla. Toisaalta jos Kim-dynastian sortuminen tapahtuisi vain maan sisällä, ydinohjuksia, ydinpolttoainetta ja teknologiaa voisi päätyä sekasorrossa sellaisille tahoille, joille ei sitä soisi. Mahdollisessa Kimien jälkeisessä sisällissodassa osapuolet voisivat käyttää ydinaseita toisiaan vastaan.

Yhteenvetona voisi todeta, että vaikka nyt valittaisiin rauha, niin Pohjois-Korean ydinohjukset tekisivät potenttiaalisesta konfliktista entistä vaarallisemman, eivätkä välttämättä pienentäisi sen mahdollisuutta.

Trump ja hänen hallintonsa viestinnästä päätellen tämä skenaario ei ole ollenkaan mieluisa ja pyrkivät estämään sen. Kysymys on, kuinka pitkälle Trump on valmis menemään.

A2 Yhdysvallat onnistuu painostamaan diplomaattisin keinoin Pohjois-Korean luopumaan ydinaseistaan:

Tässä skenaariossa Yhdysvallat diplomaattisin keinoin onnistuisi saamaan lopettamaan Pohjois-Korean aseohjelmat. Työkalupakissa olisi keppiä ja porkkanaa, kuten talouspakotteita ja niiden lieventämistä tilanteen kehityksen mukaan. Mitään sotilaallisia toimia ei tarvittaisi.

Kuulostaa hyvältä kieltämättä. Ainoa ongelma on, että se ei toimi. Tätä ovat yrittäneet kylmän sodan jälkeen presidentit Clinton, Bush ja Obama. Jonkilaista menestystä on tullut. Mutta Kim Jong-unin johdolla Pohjois-Korea on edennyt kohti mannertenvälisiä ydinohjuksia.

Trump on ottanut tässä taktiikassa kovemman linjan. Puheet, joissa jätetään tilaa sotilaallisille toimille antaa viestin Pohjois-Korean johdolle ja liittolaismaa Kiinalle, että jos aseohjelmat jatkuvat, edessä voi olla sota. Oleellista on, että onko Kim Jong-un valmis katsomaan bluffin ja kokemaan sodan tai pystyisikö Kiina sittenkin laittamaan Pohjois-Korean aisoihin.

Jos Trumpin hallinnon kiristynyt retoriikka ei vaikuta Pohjois-Korean johtoon, pitää sen joko hyväksyä Pohjois-Korean mannertenväliset ydinaseohjukset tai olla valmis toteuttamaan uhkaukset, eli aloittamaan sotatoimet.

B-ryhmän skenaariot - Sotavoiman käyttö

B1- Pohjois-Korean ydinohjelman rampauttaminen rajoitetuilla sotilaallisilla iskuilla:

Tässä skenaariossa Yhdysvaltojen asevoimat iskisivät Pohjois-Korean ydinlaitoksiin ja ohjusohjelman kohteisiin, joka rampauttaisi Pohjois-Korean aseohjelmat.

Trump voisi melkein olla valmis tähän, Obamakin vakavasti harkitsi sitä. Tässä olisi kuitenkin kaksi isoa ongelmaa.

Ensinnäkin Pohjois-Korean ydinohjelma ja aseteollisuus ovat sen verran kehittyneitä, että niitä ei muutamalla risteilyohjuksella pysty tuhoamaan. Parhaimmillankin se hidastaisi vain niitä, joten rajoitetulla sotilaallisella iskulla ei saavutettaisi tavoitteita.

Toiseksi Pohjois-Korea saattaisi hyvin vastata iskuun sotatoimilla, jotka johtaisivat täysimittaiseen sotaan Korean niemimaalla. Riskit eivät jäisi edes tähän, sillä sota voisi levitä, jos Kiina päättäisi tulla mukaan.

Yhteenvetona tämä skenaario ei todennäköisesti tarjoaisi pitkäaikaista ratkaisua, jolloin tilanne jatkaisi kehittymistä oletettavasti johonkin huonompaan suuntaan. Tietenkin jos Pohjois-Korean johto pelästyy tarpeeksi sotilaallisen voiman käyttöä, rajoitetulla iskulla voidaan saada maa kesytetyksi.

B2 - Täysimittainen sota Korean niemimaalla:

Tämä skenaario toteutuisi, jos Pohjois-Korea vastaisi Yhdysvaltojen rajoitettuun iskuun sotilaallisesti esimerkiksi aloittamalla tykistötulituksen Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin. 

Toisaalta Trumpin hallinnon kannattaa ehkä jättää väliin kokonaan edellinen skenaario ja käyttää heti täyttä sotilaallista voimaa Pohjois-Koreaa vastaan. Pohjois-Korealla kun on jo ydinaseita, eikä kenties ole järkevä antaa mahdollisuutta maan käyttää niitä Etelä-Koreaa vastaan. Joku voisi pitää perusteltuna jopa ensi-iskua ydinaseilla Pohjois-Korean nopean kukistumisen saavuttamikseksi, mikä säästäisi eteläkorealaisten siviilien ja eteläkorealaisten ja amerikkalaisten sotilaiden henkiä. 

Mitenkään mieluisa skenaario tämä ei olisi. Täysin varmaa on, että inhimillinen hinta olisi suuri kummallakin puolen, mutta erityisesti Pohjois-Koreaa kohtaan skenaario olisi tuhoisa. Uhriluku olisi varmasti suuri. Pohjois-Korea varmasti häviäisi sodan. Ehkä se luovuttaisi nopeastikin jenkkien ylivoiman edessä tai taistelisi katkeraan loppuun. Me emme tiedä. 

Olisiko sota Korean niemimaalla Yhdysvalloille kärsimysten arvoinen? Jollei Kiina sekaannu, niin vaaraa amerikkalaisille siviileille ei tulisi, koska Pohjois-Korealla ei olevielä niitä mannertenvälisiä ohjuksia. Toisaalla Pohjois-Korean kansa on vuosikymmeniä ollut voimakkaan propagandan vaikutuksen alaisena, joten vaikka maa häviäisi sodan, niin väestö voisi aloittaa sissisodan rakkaan johtajan puolesta ja edessä olisi uusi Vietnam. Tai sitten Koreat jälleenyhdistyisivät, kuten Itä-Saksa ja Länsi-Saksa tekivät ja Yhdysvaltojen pitkäaikainen geopoliittinen ongelma Koreassa olisi ratkaistu.

B3 - Kiina tulee sotaan mukaan

Korean niemimaalla syttyisi täysimittainen sota, eikä Kiina jäisi katsomaan sivusta, kun sen liittolainen Pohjois-Korea jyrätään. Kiinan maajoukot voisi varmasti venyttää ratkaisua Korean niemimaalla, mutta Yhdysvalloilla on paremmat laivasto ja ilmavoimat, jolloin Kiinan meriympäristössä maa joutusi antamaan jenkkeille periksi. Tälloin Kiinalle jäisi ainoaksi keinoiksi muuttaa sodan kulku ydinaseiden käyttö, johon jenkit vastaisivat omasta puolestaan ydinaseilla. Tämä olisi jo painajaisskenaario.

Kuinka todennäköistä olisi Kiinan sekaantuminen Korean tilanteeseen? Se ei voisi voittaa ja kahden ydinasesuurvallan sotaa voisi olla vaikea käydä, ilman että toinen osapuoli lopulta turvautuu ydiaseisiin. Ehkä se tyytyisi vierestä katseluun ja sapelinkalisteluun, mutta vähintään sodan uhka olisi noussut huomattavasti.

Olisiko Trump valmis ottamaan riskin kaikesta tästä, jos hän iskisi sotilaallisesti Pohjois-Koreaa vastaan? Emme tiedä.

Yhteenveto: 

Kävin tässä karkeasti eri skenaarioita läpi. Suuri ongelma on, että ei luotettavasti voi arvioida niiden todennäköisyyksiä. Emme pääse valtiopäämiesten päiden sisään tutkailemaan heidän ajatuksiaan emmekä tiedä, kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään. Jos sotatoimiin ryhdytään, ei voida varmasti sanoa, miten ne sujuvat ja miten niihin vastataan.

Sodan uhka on vahva. Pohjois-Korean ydinohjelma voidaan pysäyttää todennäköisesti vain sotatoimin, jotka voivat aiheuttaa pahimmillaan ydinsodan. Toisaalta mikäli Pohjois-Korea kehittää mannertenvälisiä ydinohjuksia, aiheuttaa sen vaarallisen uhan ja nostaa myös ydinsodan todennäköisyyttö alueella huomattavasti.

Presidentti Trumpin valtakauden suurin ulkopoliittinen päätös voi hyvin koskea Pohjois-Koreaa.

Pohjoiskorealainen ruletti on peli, jossa häviäjää ammutaan ydinohjuksella.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Pohjois-Korealla on oikeus puolustaa itsenäisyyttään niin kuin muillakin mailla. Muuhun tarkoitukseen se ei asevoimiaan kehitä.

"Pohjois-Korean johdon ajattelusta ei oikeastaan saada sisältä tietoja..."

Tuo ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Tässä muutama linkki, josta voi lukea, mitä Pohjois-Koreassa ajatellaan asioista:

Rodong Sinmun on Korean Työväenpuolueen pää-äänenkannattaja

Pyongyang Times

Maan johtajien laajempia kirjoituksia eri aiheista vuosikymmenten varrelta.

Naenara-portaali antaa tietoa pohjoiskorealaisen yhteiskunnan eri puolista. Esimerkiksi maan perustuslaki on luettavissa tuolta.

Käyttäjän RogerKulmala kuva
Roger Kulmala

Teknisesti ottaen Korean niemimaalla on käynnissä sota, jonka pohjoiskorealaiset itse aloittivae eivät missään uhrin asemassa ole.
t 1950, eli h

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Itsenäinen valtio saa puolustaa itseään ihan siitä riippumatta, onko uhrin asemassa vai ei.

Jos kerrataan historiasta, missä määrin Pohjois-Korea ja USA ovat hyökänneet aseellisesti muihin maihin, niin vaatii valtavaa mielikuvitusta väittää, että Pohjois-Korea olisi uhka, jota vastaan USA:n on puolustauduttava. Asia on oikeasti tarkalleen päinvastoin.

Meihin eurooppalaisiin tämä asia liittyy esimerkiksi siten, että nykyinen islamistinen terrorismi on syntynyt USA:n monen vuosikymmenen aikana harjoittamasta taistelusta sosialismia vastaan.

Nykyaikainen poliittinen terrorismi on pitkälti Yhdysvaltain luomus

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Trump osoitti viime yönä, että hänen kanssaan ei ole leikkimistä - ei edes Pohjois-Koreaa koskien.

Toimituksen poiminnat