Roger Kulmala Kansallismielistä ajattelua

Jenkkien esivaalisirkuksen kuulumisia

  • Jenkkien esivaalisirkuksen kuulumisia

Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin on vajaa vuosi aikaa (Vaalipäivä on 8.11.2016) ja puolueiden esivaalit alkavat 1.2.2016 Iowan osavaltion osalta. Vaikka edessä on vielä pitkä ja raskas vaalikampanja ennen kuin seuraavan presidentin nimi selviää, niin kuitenkin vaalitaistelu on edennyt ja asetelmat kevään esivaaleihin alkavat muodostua.

Clinton kruunataan demokraattien ehdokkaaksi

Kirjoitin elokuun alussa Hillary Clintonin vaikeuksista (http://rogerkulmala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199571-trump-nousussa-ja-cl...). Nyt Clintonin tilanne näyttää esivaaleja ajatellen hyvältä. Syksyn aikana Clinton on vakuuttavilla esiintymisillään onnistunut saamaan uutta puhtia vaalikampanjaansa.

Tällä hetkellä käytännössä Clintonin ainoa haastaja esivaaleissa on sosialistisenaattori Bernie Sanders, joka tuskin onnistuu vakuuttamaan demokraattipuolueen enemmistöä laitavasemmistolaisella politiikallaan, vaikka hänellä onkin kannatusta erityisesti nuorten ja korkeastikoulutettujen keskuudessa. Varapresidentti Joe Biden, joka olisi ollut uskottava haastaja Clintonille esivaaleissa, päätti pitkän harkinnan jälkeen jättää kisan välistä. 

On turvallista ennustaa, että Clinton jyrää esivaaleissa nopeaan voittoon kevään alkupuolella. Clintonilla on jo nyt tukenaan enemmistö demokraattien "super-delegaateista", jotka ovat puolue-eliittiä ja joilla on puoluekokouksessa äänioikeus.

Ainoa mikä voisi uhata Clintonin esivaalivoittoa, olisi se, jos FBI tai jokin muu taho paljastaisi Clintonin sähköpostin käytöstä raskauttavia seikkoja, jotka johtaisivat rikostutkintaan tai tuomioon. Vaikka Clintonin ulkoministeria-ajan sähköposteista on kohuttu pitkin vuotta, ne aika epätodennnäköisesti koituvat Clintonin kohtaloksi.

Varsinaisissa presidentinvaaleissa Clintonin mahdollisuuksia on vielä liian aikaista arvioida. Paljon riippuu siitä, kuka voittaa republikaanien ehdokkuuden. Sillä on paljon merkitystä vaalitaistelun dynamiikalle, onko vastassa Donald Trump, Marco Rubio vai Jeb Bush.

Puhkeaako Trumpin kupla?

Republikaanien esivaalien tilanne on päinvastainen kuin demokraateilla. Voittajaa on vaikea ennustaa ja muutamalla ehdokkaalla on mahdollisuudet voittoon.

Esivaaleissa on kuitenkin mielipidekyselyiden mukaan ennakkosuosikki ja hän on nimeltään Donald Trump. Jatkuvasti puheillaan kohauttava miljardööri on johtanut gallupeissa esivaalikisaa kesästä lähtien. Vaikka gallupit ovat historiallisesti ennustaneet aika huonosti esivaalien tuloksia tässä vaiheessa kisaa, niin Trumpin suosio on aitoa, eikä ole sulannut.

Suuri kysymys on, että kun esivaalit alkavat helmikuussa, niin äänestävätkö republikaanit oikeasti Trumpia vai valitsevatko he jonkun poliittisesti kokeneemman ehdokkaan, jolla koetaan olevan paremmat mahdollisuudet Clintonia vastaan. Trumpin suorapuheinen populismi puhuttelee osaa republikaaneista, mutta samalla se vieraannuttaa maltillisia republikaaneja ja vähemmistöjä, kuten latinoja, joiden merkitys vaaleissa on kasvanut.

Kuubalaistaustaiset senaattorit vahvoilla

Kaksi kuubalaistaustaista senaattoria, Marco Rubio ja Ted Cruz, ovat vakuuttaneet tv-väittelyissä ja kampanjoinneet menestyksellä. Molemmilla on hyvät edellytykset voittaa esivaalit.

Floridalainen senaattori Marco Rubio on karismaattinen esiintyjä, joka poliittisesti vetoaa radikaalin teekutsuliikkeeseen ja republikaanien maltilliseen siipeen. Tämä asetelma antaa hänellä nousta yhdistäväksi voimassa ideologisesti hajallaan olevassa republikaanisessa puolueessa. Rubio on aidosti konservatiivinen, muttei ole liian radikaali karkoittaakseen keskustalaisia äänestäjiä varsinaisissa presidentivaaleissa. 

Teksasilainen senaattori Ted Cruz edustaa taas konservatiivista äärilaitaa. Hänellä ei ole montaa ystävää puolue-eliitissä, mutta ruohonjuuritason tukea löytyy sitäkin enemmän. Ensimmäisessä esivaaliosavaltiossa Iowassa Cruzilla on vahvat verkostot ja hyvät mahdollisuudet voittoon siellä. Cruz on tehnyt myös laajaa pohjatyötä esivaaleissa aikaisin äänestävissä konservatiivisissa etelävaltioissa. Menestys näissä osavaltioissa voisi luoda Cruzille tien republikaanien esivaalien voittoon. Cruzin suurin heikkous on, että hänen radikaali politiikkansa voi karkoittaa äänestäjät varsinaisissa vaaleissa.

Maltillisten ehdokkaiden mahdollisuudet huonot

Yleensä esivaalien voittajaksi on selviytynyt suhteelisen maltillinen ehdokas, joka saattaa tehdä esivaalien aikana radikaalimpia kannanottoja, mutta joka varsinaisissa vaaleissa lieventää kantojaan miellyttääkseen keskustalaisia äänestäjiä. Näissä esivaaleissa ei republikaanien maltillisilla ehdokkailla näytä olevan mahdollisuuksia.

Jeb Bush, John Kasich ja Chris Christie ovat kaikki maltillisia ja suhteellisen menestyneitä republikaanikuvernöörejä, joilla on mahdollisuudet voittaa kotiosavaltionsa valitsijamiehet varsinaisissa vaaleissa. Kuitenkin näiden miesten kannatusluvut ovat marginaalisia. Näyttää siltä, että republikaanien kannattajat ovat pettyneitä puolueensa saavutuksiin ja haluavat kokeilla radikaalimpia vaihtoehtoa, kuten Trumpia tai Cruzia.

Tilanne voi olla eduksi Marco Rubiolle, koska hän voi päätyä maltillisen puolue-eliitin suosikiksi ja voittaa siten esivaalit, vaikka hän ei olekaan mitenkään keskustalainen linjoiltaan.

Jeb Bushin heikko menestys osoittaa, että raha ja verkostot ei takaa suosiota politiikassa, jos ehdokas itse ei kykene samaan karismallaan tai politiikallaan äänestäjiä taakseen. Katson kuitenkin, että Bushilla on vielä mahdollisuuksia kisassa, sillä hän on tunnettu ja hänellä on rahaa, mutta menestys vaati kuitenkin Bushilta ryhtiliikettä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

En muista, koska viimeksi jonkin länsimaan presidenttiehdokas olisi ehdottanut niin järjestelmällisesti ihmisoikeuksista luopumista kuin Donald Trump. Rubio, Christie, Cruz ja muut tekevät kyllä parhaansa vastatakseen haasteeseen.

Republikaanien tilanne tuo mieleen kuvitelman siitä, miten media olisi 50-luvulla seurannut johtajakamppailua Göringin, Göbbelsin, Hessin, Bormannin, Himmlerin, Dönitzin, Ribbentroppin ja muiden välillä, jos sota olisi päättynyt toisin. Mitähän Albert Speer olisi kirjoitellut siinä tapauksessa?

Toimituksen poiminnat